Mitä tekis? No vaikka pipon ja kukkaruukkuja.

Mitä enemmän koulutöitä kasaantuu ahdistaviksi pinoiksi, sitä suuremmalla innolla harrastan strömsöilyä päivät pitkät. On niin paljon rentouttavampaa huristella ompelukoneella saumamöykkyjen yli tai liimata pikaliimalla peukalonsa ja etusormensa yhteen kuin keskustella Googlessa toimitussihteerikurssin interventiosta.

Eli strömsöilykuume on nyt huipussaan. Helpotin sitä tekaisemalla pipon ja kukkaruukkuja.

Pipon tarina alkaa muutaman viikon takaisista alennusmyynneistä. Hain Seppälästä kahdella eurolla tummansinisen tuubihuivin, joka mahtui kaulani ympärille 2,5 kertaa. Eli kaksinkertaisena se roikkui typerän löysänä ja kolminkertaisesti kiedottuna minua uhkasi happikato ja poskeni alkoivat sinertää.

Napsasin huivista ylimääräisen osan pois. Nyt se kietoutuu kaulani ympärille juuri passelisti. Meinasin ensin heittää ylijäämäpalan pois, kunnes kekkasin, että siitähän voisi vaikka ommella trikoopipon.

Eli vanhasta piposta mallia ja trikoon kimppuun. Saksin kaksi piponmuotoista kipaletta irti ja leikkasin toiset samanmoiset vielä varastoistani löytyvästä vuorikankaanstakin. Sitten raahasin ompelukoneen pöydälle ja vietin leppoisan tunnin kiroilemalla ja purkamalla ja selaamalla ohjekirjaa, kunnes tajusin muuttaa langankireyden oikeaksi ja pääsin vihdoin siihen ompeluvaiheeseen asti.

Valmiin pipon ympärille harsin mitälie vanhaa silkkinauhaa ja kiinnitin nauhan yläpuolelle joskus tylsyyksissäni virkkaamani kukkasen.

Tässä tulos:

No joo. Tuli mitä tuli.

En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Olisi ehkä kannattanut vaikka käyttää jotain kaavoja. Tai mitata oma päänympäryksensä hieman tarkemmin, nyt saattaa välillä pipo kiristää.

Onneksi silloin voin vain vilkaista piponi vuorikangasta ja heti tulee parempi mieli. Onko typerämpää kangasta nähty! Tulee mieleen 90-luvun alun äitiyspakkaus.

Sen sijaan erinomaisen tyytyväinen olen tuunaamiini kukkaruukkuihin. Kyllästyin tässä eräänä päivänä tyhjänä ammottavaan ikkunalautaani ja hain suosikkikaupastani vapaavalinnasta kaksi Saint Pauliaa (yht 3e!) ja kaksi sellaista rumaa ruskeanoranssia saviruukkua (yht 1,60e!).

Sitten heiluttelin hieman valkoista spraymaalipulloa, odottelin pari päivää ja liimailin ruukunreunaan kaapistani löytyneitä läpinäkyviä pimpuloita.

Kukkeja! <3

Kukkaruukuista tuli jostain syystä ihan keväinen olo. Haaveilin jo tennareista, nurmikon tuoksusta, kevätauringon polttamasta nenänpäästä ja ensimmäisestä pyöräreissusta. Oi!