Sori, mut mihin mä voin laittaa kaikki nää mun tunteet?

Noin 15–20 prosenttia ihmisistä on hermojärjestelmältään erityisen herkkiä. Herkän ihmisen tahdosta riippumaton hermosto reagoi voimakkaasti ärsykkeisiin, kuten valoihin, hälyyn ja makuihin. Herkkä havainnoi tarkkaan sekä ympäristöään että sisäistä maailmaansa. Herkkyys voi ilmetä myös vahvoina taidekokemuksina ja taipumuksena imeä itseensä toisten tunnetiloja.

Olen aina ollut nössö. Nykyään olen asian kanssa myös täysin sinut. Jotkut meistä nyt vaan ovat vähän pehmeämpiä.

Olen myös herkkä. Herkkä tuntemaan, herkkä tulkitsemaan, herkkä loukkaantumaan, herkkä itkemään. Olen herkkä sekä itseni että toisten puolesta. Mietin mitä, miksi ja miten muuta mahtavat tästä tilanteesta ajatella. Mietin mitä tein ja mitä olisin voinut tehdä toisin.

Järkytyn ihmisten pahuudesta. Järkytyn vääryyksistä ja rikoksista. Pöyristyn epäoikeudenmukaisuuksista niin, puristan käsiä nyrkkiin rystyset valkoisina ja haudon kostoa yön pimeinä tunteita.

Välillä suljen silmäni tosiasioilta, kääntelen tilanteiden paremman puolen esille ja keskityn tiukasti vain hyviin hetkiin - sillä jos en tekisi niin, olisi tuloksena valtava tuska, ahdistus ja kyynelmeri sekä pohdiskelusessio, joka veisi keskittymiskyvyn kaikesta muusta.

Hermostun tai ahdistun helposti voimakkaista aistiärsykkeistä.

No juu. Lähinnä metelistä ja tuoksuista. 

Huomaan helposti erilaisia vivahteita ja yksityiskohtia ympäristössäni.
Jep. Varsinkin silloin, kun oikeasti pitäisi keskittyä johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Saatan kokoauksessa havahtua siihen, että olen tuijottanut kollegan kulmakarvoja ja miettinyt mikä häntä mahtaa ärsyttää, kun kulmat ovat niin kurtussa.

Muiden ihmisten mielentilat vaikuttavat voimakkaasti minuun.
KYLLÄ. Liikaa. Tämä on vittumainen ominaisuus, jonka vaihtaisin pois milloin tahansa. Toki on mukavaa, että ihmisten ilo ja innostus kirkastaa omankin päivän, mutta valitettavasti tämä murjottajien maa on yleensä täynnä huonotuulisia ihmisiä. Hetki heidän seurassaan ja TSÄDÄM - kannan muiden ihmisten murheita mukanani lopun päivää.

Siedän huonosti kipua.
En tiedä. En minä nyt mistään pahimmasta päästä ole. Kestän rokotukset ja hammaslääkärit kuin nainen.

Kiireisenä ja/tai hyvin sosiaalisena päivänä haluan ennemmin tai myöhemmin hakeutua omaan rauhaani.
Voi kyllä! Pidän ihmisistä, mutta sosiaaliset kohtaamiset eivät milloinkaan tuo voimia, vaan vievät niitä. Viikonlopun kyläilyreissujen jälkeen olen väsynyt vielä keskiviikkonakin. Sukupäivällisten jälkeen korvissa soi ja ohimoita juilii. Ja bileissä ei vaan enää ole hauskaa siinä vaiheessa, kun känniääliöt tunkevat iholle ja joka paikassa on infernaalinen meteli.

Olen herkkä kofeiinin vaikutuksille.
En usko. En ainakaan ole huomannut.

Kuormitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista hajuista tai palosireenin ujelluksesta.
Jep. Meteli on pahin. Elokuvissa käynti, konsertit ja keikat ottavat liikaa korviin. Ahdistaa.

Minulla on rikas päänsisäinen maailma (esim. pohdiskelen/ajattelen paljon tai minulla on vilkas mielikuvitus).
Jep. Liikaa. Varsinkin iltaisin. Pohdiskelen läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat skenaariot ennen kuin voin nukahtaa. Siinä vaiheessa Valiopoika on kuorsannut onnellisesti jo parin-kolmen tunnin ajan.

Tunnen oloni epämukavaksi voimakkaassa metelissä.
Juu, eikös tämä jo käyty kertaalleen läpi. 

Taide, esimerkiksi musiikki, liikuttaa minua syvästi.
Jep. Reaktiot ovat kyllä rauhoittuneet teini-iästä, jolloin ravasin teattereissa ja katsoin läpi jokaisen kotikaupungin näyttämölle tulleen kipaleen, koska ah, niissä oli vain niin paljon tunnetta. Mutta edelleen saatan äkkiä hiljentyä kauniin taulun, täydellisen lauseen tai värisyttävän lyriikan kohdalla.

Hermostoni käy joskus kohtuuttoman kovilla kierroksilla ja haluaisin vain paeta kehollisia oireitani.
En nyt ole ihan varma, mitä ovat keholliset oireet. Mutta usein tunnen olevani ylikierroksilla. En tiedä kuinka monta kertaa Valiopoika on saanut rauhoitella minua sen jälkeen, kun "päässäni surisee liikaa ajatuksia".

Olen tunnollinen.
Jep. Jälleen liikaa. Mietin yötä myöten sähköpostien lauserakenteita, tekemättömiä tehtäviä, työpaikan pesemätöntä kahvipannua ja lähettämättä jäänyttä postikorttia.

Säikähdän helposti.

Jep. Kovat, äkilliset äänet saavat minut sätkimään. 

Hermostun tai ahdistun, jos minun täytyy tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa.
Jep, mutta vain, jos tehtävät tulevat äkillisesti. Jos olen saanut valmistautua tiukkaan ja kiireiseen työrupeamaan henkisesti, niin ei hätää. Silloin olen tehokas.

Kun joku tuntee olonsa epämukavaksi vallitsevassa konkreettisessa tilanteessa, keksin helposti ratkaisuja kuinka olosuhteita voisi muuttaa hänelle suotuisammaksi (esim. valaistusta säätämällä, istumapaikkaa vaihtamalla jne.).
Kyllä ja ei. Huomaan, jos jollain on epämukavaa, mutta en osaa ratkaista tilannetta. Sen sijaan omaksun saman epämukavan fiiliksen, jonka jälkeen kaksi ihmistä vääntelehtii kiusallisesti tuoleillaan ja tuijottelee seiniä.

Hermostun, kun minulle annetaan yhtä aikaa useita tehtäviä.
Juu. Paitsi jos saan samalla selkeän priorisointijärjestyksen.

Yritän hyvin voimakkaasti välttyä virheiltä ja unohduksilta.

Kyllä. Naurettavan paljon. Tämä johtaa siihen, että otan pienimmätkin erheet aivan liian raskaasti ja vellon niissä viikkotolkulla. Unohduksien varalta kirjoitan päivittäin useita listoja.

Välttelen väkivaltaisia elokuvia ja tv-sarjoja.
Kyllä. Tämä on aiheutttanut närää parisuhteessa. Netflixissä on yllättävän vähän katsottavaa, jos rajaa pois KAIKEN väkivallan, rikokset, sodat, vääryydet ja raakuudet. Mutta haluaisitko itse nukkumaanmennessä kelata murhatilannetta läpi päässäsi uudestaan ja uudestaan?

Hermostun tai ahdistun, kun ympärilläni on paljon tapahtumia ja hektisyyttä.
Joo, jos mennään tietyn rajan yli. Asia kerrallaan, asia kerrallaan!

Nälkäisyyden tunne vaikuttaa herkästi mielialaani tai keskittymiskykyyni.
Joo-o. Kysykää jälleen Valiopojalta. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Muutokset elämässä ottavat koville.
Kyllä. Hetken verran. Pyrin kynsin ja hampain pitämään kiinni edes jonkinlaisesta rauhasta ja pysyvyydestä (EI enää muuttoja!!). Mutta kun muutos sitten osuu kohdalle, sopeudun siihen nopeasti. Jonka jälkeen tarraudun uuteen tilanteeseen kiinni kynsin ja hampain ja yritän pitää edes sen muuttumattomana...

Nautin taiteen tai ruuan kaltaisista elämyksistä ja niiden pienistäkin vivahteista.
Jooooo! Miten mainitsitkin kaksi lempiasiaani. Taide ja ruoka. Kyllä. Kyynelehdin taide-elämysten äärellä ja ahdistun, kun näen ihmisten hotkivan ruokaansa. Siitä kuuluu nauttia! Nauttia, ymmärrättekö!

Ahdistun jos elämässäni tapahtuu paljon yhtä aikaa.
Joo. Mutta eikö tätäkin kysytty jo kerran?

Minulla on erittäin korkeana prioriteettinä järjestellä elämääni niin, että vältyn mahdollisilta vastoinkäymisiltä ja ikävyyksiltä.
Yritys on kova. Toteutus kusee. Mutta parempaan päin ollaan koko ajan menossa. Palaset ovat viime aikoina loksahdelleet loistavasti kohdilleen.

En halua joutua sekaviin tilanteisiin.
Sekaviin tilanteisiin? Kuulostaa sinänsä hauskalta, mutta enpä tosiaan oikeasti sellaisessa tilanteessa viihtyisi. Haluan tietää mitä, missä, milloin, miksi, kenen kanssa ja millä seurauksin. Sinänsä ymmärrettävää, että aikoinaan hakeuduin toimittajaksi...

Jos joku tarkkailee tekemistäni, tai olen vaikkapa kilpailutilanteessa, suoriudun tehtävästä tavallista huonommin

Jep. Tämä on totta jopa siinä määrin, etten välttämättä osaa avata ovea tai kirjautua ulos tietokoneelta, jos joku kurkkii olan yli. Antakaa minulle tänä päivänä minun henkilökohtainen tilani, kiitos.

Kun olin lapsi, vanhemmat ihmiset kokivat minut ujoksi tai herkäksi
Luulisin niin. Ainakin itse muistelen olleeni ujo.


25/27


Ei vitsi mikä hieno päivä. En olekaan esim. hysteerikko tai muuten vaan lapsellinen ääliö. Oonkin kato vaan erityisherkkä.


Seuraavaksi lähden ostamaan nipun silkkihansikkaita ja alan jaella niitä lähipiirilleni!