"Onneksi olkoon ja energiaa opintoihin!"

Tänään kävin viemässä kandidaatintutkintohakemuksen (!!) opintovastaavalle. Nolotti jo valmiiksi. Itse tutkielmanhan sain valmiiksi jo kaksi vuotta sitten. Ja sen jälkeen olen....hmmm... no, laiskotellut. Unohtanut koko asian. Kriiseillyt sivuainevalintojen kanssa ja kohdannut yllättäviä vastoinkäymisiä.

Mutta suurimmaksi osaksi tämä vuosikausien perseily johtuu ihan vain omasta saamattomuudestani. En millään jaksanut hakea kokonaismerkintöjä perus- ja aineopinnoista. En myöskään ollenkaan viitsinyt ottaa selville, miten saan vaihtarivuoden opinnot siirrettyä omaan opintorekisteriini. Saatikka että olisin yhtään tajunnut täyttää niitä hakemuspapereita ja laskeskella opintopisteitä.

No, eilen kuitenkin täytin sen hakemuksen. Siihen meni pari tuntia aamupäivästä. Oikein hyvä, että olin kerännyt voimia tätä koitosta varten kahden vuoden ajan.

Tänään vein hakemuksen perille. Olin valmistautunut selittelemään viivytyksiä ja puolustautumaan loppusuoralla olevilla maisteriopinnoilla. Vaan eipä tarvinnut. Aurinkoisesti hymyilevä opintovastaava tarkisti hakemuksen ja totesi, että "Oi, mahtaa susta nyt tuntua hyvältä, tosi hieno suoritus. Onneksi olkoon ja energiaa vielä näihin maisteriopintoihin!"

Niin, totta. Onneksi olkoon, minä. Onhan se nyt ihan kiva saada joku tutkinto. Kaksi viikkoa ja virallisen läpyskän pitäisi tipahtaa postiluukusta lattialle. Iih!