Synttäreitä ja salaperäisiä suunnitelmia

Ilmassa tuntuu väreilevän jännitys. Siis minun henkilökohtaisessa ilmatilassani. Teistä muista en tiedä.

En tiedä myöskään sitä, mistä salaperäinen ilmapiiri johtuu. Ehkä olen keksinyt sen huomaamattani, ihan vain tylsähkön tavallisia arkipäiviä piristämään.

Tuntuu kuitenkin siltä, että kohta jotain tapahtuu. Jännittävää! Mitäköhän se voisi olla?

Onhan tässä tietysti tulossa kaikenlaisia muutoksia. Kuten se, että opiskelut pitäisi suorittaa kunnialla päätökseen. Opiskelukaupunki Tampereelle pitäisi sanoa kiitos ja näkemiin. Pitäisi etsiä oma uusi asunto. Päättää, että millaista elämää uudessa asunnossa haluaisi asua. Kompakti pieni keskustayksiö? Isompi lähiöluukku? Boheemi puutalokommuuni? Kimppakämppä tutun tai tuntemattoman kanssa?

Työhakemuksetkin muhivat aivoissa aivan lähtövalmiina. Samoin apurahahakemus. Niitten vierellä väreilee kutkuttavia kevätsuunnitelmia. Kotimaanmatkoja, juhlavalmisteluja ja höyhenenkevyitä hattarahaaveita.Talvihorroksen jälkeen perhosetkin ovat palanneet vatsanpohjalle.

Kohta minusta tulee minä. Ei opiskeleva minä, vaan aikuinen, itsenäinen, työssäkäyvä minä. Tsiisus. Pitää ehkä ostaa jakkupuku.

Mutta en ole huolissani. Ei tällä naamalla voi ikinä kovin vakavastiotettavaksi muuttua. Saatika näillä harrastuksilla.

Armas isäni täytti juuri vuosia. Pohdin ensin kiivaasti, että veisinkö hänelle suklaata vai sukkia vai peräti molempia, mutta sitten tajusin onneksi mennä kirjakauppaan. Valitsin huumoriveikko Roope Lipastin uusimman käärittäväksi punaiseen lahjapaperiin.

Ja koska kuulun strömsöuskontokuntaan, halusin lisätä pakettiin vielä pienen laminoidun loppusilauksen. Puudelikirjanmerkin. Innostuin siitä niin, että tein samassa hötäkässä itsellenikin sellaisen.

(Välihuomautus: harva asia herättää minussa yhtä suurta kammoa, kuin kannet levälleen lojumaan jätetty kirja. Tunnen suurta sääliä katsoessani kirjaparkaa, jonka nidottu selkä natisee liitoksistaan ja sivut alkavat salakavalasti irtoilla. Kirja menettää ryhtinsä ja lörpähtää ikävästi. Inhoan myös koirankorville taitettuja sivuja ja muita sottaamisia. Ihmiset, käyttäkää kirjanmerkkejä!)

Mutta tässä siis vielä havaintokuva mahtavasta lahjasta:

Puudelimannekiininä tietysti maailmankaikkeuden paras puudeli Heta

Nyt pitäisi kirjoittaa graduhops. Ja päivittää ideapaperi. Ja lähettää ne kirotut työhakemukset. Ja käydä palauttamassa metodikirjallisuutta yliopiston kirjastoon. Ja tulostaa yksi todistus. Ja käydä neuvottelemassa pohjoismaisten kielten opintosihteerin kanssa. Ja soittaa hammaslääkärille.

Jos ensin kuitenkin Facebook...