Tänään lähettelin kiukkuisia työhakemuksia pitkin kaupunkia. Aika ikävästi rajaa työmahdollisuuksia se, että on saanut ikijäähän jumahtaneen päähänpinttymän päästä juuri tiettyyn kaupunkiin. Tunnen itseni kiittämättömäksi ääliöksi, kun en tarttunut oikein mainioisiin työtilaisuuksiin vain siksi, että no mutta kun sitten mun kesästä tulisi niin tylsä!
Mutta kun se nyt sattuu olemaan totta. Ja vietin leppoisaa kesää ystävien seurassa viimeksi vuonna 2009. Joten annettakoon tämä typeryys nyt minulle anteeksi. Joskus on kertakaikkiaan pakko olla ajattelematta sitä, mikä olisi fiksua/oikein/taloudellisesti kannattavaa/tulevaisuuden kannalta hyödyllistä.
Silti, vaikka oikeastaan tunnenkin sisimmässäni tehneeni oikean ratkaisun, en voi mitään sille, että nyt vituttaa. Vituttaa siksi, että raha pyörittää maailmaa, ja minä olisin tänä kesänä nimenomaan halunnut pyöriä niin vinhasti, että yrjöttää. Nyt täytyykin ehkä tyytyä tekemään tylsiä kuperkeikkoja vanhempien kellarissa.
Yritin sitten keksiä jotain piristävää. Keksin äkkiseltään seuraavat asiat:
- Supersalmiakki. Jota ahtaa koko suun täyteen kerralla ja jäytää nautinnollisesti seuraavat kymmenen minuuttia.
- Kävelylenkit kevääseen
- Ja niiden valokuvaaminen
- Smoothien tekeminen
- Leffailta ystävän kanssa
- Kouluruokailu. Siksi, että siitä ei tule tiskiä
- Puhtaat lakanat
Salmiakin, kävelyn ja kuvaamisen toteutin eilen. Loput ovat ohjelmassa tänään. Kyl tää taas tästä. Jos ei tänään, niin viimeistään ensi syksynä...
 |
| Kaikkien lenkkien äiti, Kunto kolmonen |
 |
| Ihan on hyvät maisemat siinä lenkin varrella. |
 |
| Samaa mieltä olivat myös lenkkikaverit. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!