Herkullisten synttärien resepti

Minulla oli melkoisen mallikkaat synttärihippaloinnit. Ajattelin jakaa teillekin niiden reseptin.

Hyvät hippalot Hilkkiksen malliin:
- Kevyttä ennakkosuunnittelua
- Innokasta askartelua kustannusten minimoimiseksi
- Sopiva määrä hyväntuulisia henkilöitä
- Makeaa mussutettavaa ja suolaista suuhunpantavaa omin kätösin leivottuna
- Lapsellista asennetta
- Terästettyjä juhlajuomia
- Tilava juhlalukaali
- Häiritsemätöntä muzakia, joka jättää tilaa myös keskestelulle
- Tiaroita ja töttöröhattuja

Ja siinäpä se. Noilla perusaineksilla onnistuu varmasti. Sitten voi halutessaa lisätä vielä ripauksen rakkautta, hyppysellisen hulluttelua ja kauhallisen krebailua.

Valmisteluhommia

 Ensinnäkin etukäteisvalmistelut. Väkersin vieraille ah-niin-huvittavia töttöröhattuja. Käytin niihin askarteluteippejä, pääsiäisoksista varastettuja sulkia, tarroja ja glitterkyniä. Sen lisäksi loin uskomattomilla pixlr-taidoillani drinkkilippuja ja tulostin juhlapaikan oveen sarjakuvan, josta selveni illan teema.

Ja sitten herkkuja.

Ja vähän lisää herkkuja.

Juhlien ruokalistalla taasen oli pätkismuffineja, hämmästyneesti tuijottelevia pikkupitsoja, pestojuustorullia, sipsiä, porkkanatikkuja, dippiä, keksejä, karkkia ja tietysti pirtelöshotteja. Tarjoiltuna prinssesalautasilta.

Juhlapaikkafiiliksiä.

Juhlapaikka oli mukavan tilava. Onni on pitää juhlia poismatkanneiden vanhempien luona! Oli olkkari-, keittiö- ja ruokailutilapileet samaan aikaan. Koristeeksi pistettiin hieman serpentiiniä ja viirinauhoja. Kiinnittäkää toki huomiota myös hurmaavasti kimmeltävään onkimiskoriin ja päivänsankareiden tiaroihin.
(Toisella synttärisankarilla oli söpö, pieni hiuskoriste ja minulla... ehem... jotain ihan muuta.)

Bileihmisiä!

Paikalle tuli kavereita niin yläasteelta, lukiosta, yliopistosta kuin vaihtarivuodeltakin. Aina sitä välillä hämmästyy itsekin, että miten paljon hienoa ihmisiä sitä tunteekaan. Ja jännintä on ehkä se, että ne ovat kaikki keskenään täysin erilaisia, mutta silti jotenkin minulle sopivia ja muutenkin mahtavia. Voi liikutuksen määrää! Nyyh!

Sain hienoja lahjoja.

Kuten kuvasta näkyy.

Näin vanhana ja viisaana pitäis tietysti teeskennellä, että lahjoilla ei ole mitään väliä. Mutta onhan niillä. On hienoa huomata, kuinka ihmiset jaksavat vaivata päätään ja koettaa keksiä jotain, josta juuri minä voisin ilahtua. Ja täytyy myöntää, että tämän vuoden saalis oli jotenkin aivan extraonnistunut.

Kiinnittäkää erityishuomiota esim. väritystehtävään ja luksuspuuväreihin. En ollutkaan päässyt hypistelemään kunnollisia kyniä vuosiin. Nyt sormenpäitä syyhyttää piirrellä vaan päivät pitkät.

Ainoa huono puoli syndeissä oli se, että nyt täytyy taas odottaa kokonainen VUOSI ennen kuin pääsen taas juhlistamaan niitä.