Kurkistus graduntekijän päivään

Klo 08:00. Herätyskello soi. Ulkona on pimeää, kylmää ja ankeaa. Noup.

Herätyskello soi uudestaan.
Valot päälle, vaatteet päälle, tietokone päälle. Gradudokumentit auki. Kuppi kahvia viereen. Tästä lähtee!
Puoli tuntia myöhemmin: Tai siis nyt lähtee!
Puoli tuntia myöhemmin: Tai siis aamupalan jälkeen lähtee!

Word-dokumentin selaamista ylös ja alas. Sivunumeroiden tarkistamista. Tämän hetkisen sivunumeromäärän vähentäminen tavoitesivunumeromäärästä. Sivujen jakaminen jäljellä olevilla graduntekopäivillä. Tuloksesta ahdistuminen. Koneelta pois nouseminen.

Epämääräistä lähdeteosten selailua. Viiden sivun hajamielinen lukeminen. Yksi alleviivaus. Toiseen kirjaan tarttuminen. Erään tietyn lähdeviittauksen (näin sen muistaakseni tässä kirjassa yhden hyvän kohdan eilen... tai viime viikolla. Vai olikohan se joku toinen kirja?) turhaa etsimistä 20 minuutin ajan. Turhautuminen. Takaisin koneelle.

Yhden alleviivauksen lisääminen kappaleeseen. Yllättävä inspiraatiokohtaus ja polveilevaa, epäloogista omaa analyysia puoli sivua. Hetkellinen tyytyväisyys.

Lounasta. Pakko saada lounasta. Kauppaan tai ravintolaan ei uskalla lähteä, koska muuten hyvä flow (hahahahaha!!!) saattaa lopahtaa. Kaapista löytyy makaronia. Sitä siis. Peston ja.....hmmm....peston kera. Epämääräistä syyllisyysoloa tehokkaan graduntekoajan tuhlaamisesta syömiseen. Ruokahalun menettäminen.

Paluu inspiraatiohetkellä kirjoitetun kappaleen pariin. Itseinhokohtaus ja häpeä. Puolen kappaleen poistaminen.

Apaattinen hetki. Kellon vilkuilua. Kriisiterapiahetki Facebookissa.

Otsikoiden muuttelua, sisällysluettelon päivittämistä. Täytesanojen poistamista. Ahdistumista gradun lyhenemisestä.

Word-tiedoston selaamista ylös ja alas. Pientä googlailua inspiraation toivossa. Ja sitten sattumalta lottopotti - gradun aiheeseen liittyvä, oleellinen ja hyvin kirjoitettu artikkeli!!!

Pitkien sitaattien kirjoittamista, omien ajatusten väliin muotoilua, itsevarmasti kirjoitettuja hypoteeseja.

Lähdeluettelon päivittämistä. Tunnin googlailusessio siitä, kuinka verkkolähde oikeaoppisesti lisätään lähdeluetteloon. Asia jää silti epäselväksi.

Sukeltaminen työpöydällä huojuvaan paperipinoon. Jonkun tietyn käsinkirjoitetun idealappusen turhaa etsimistä. Opponentin puolivillaisten kommenttien lukeminen läpi kymmenennen kerran. Tarttuminen pöydällä lojuvaan naistenlehteen. Epämääräinen puolituntinen juorujen ja muodin parissa. 

Parin hypoteesin poistaminen, omien sanavalintojen hiominen vähemmän kärkkäiksi.

Jonkun muun kirjoittaman gradun lähdeluettelon selaamista uusien lähdeteosten toivossa. Ajatusten harhailua. Facebook. Netflix. Blogit. Seinään tuijottaminen tunnin verran.

Leipäteksin rivivälin toiveikas tarkastaminen. Valitettavasti se on jo valmiiksi 1,5 eikä 1,15. Ei automaattista pidentymistä siis tiedossa. Gradun tallentaminen Dropboxiin ja hetkellinen kylmien väristysten aalto, kun ajattelee sellaista skenaariota, missä tietokone yhtäkkiä kaatuisi ja veisi gradun mennessään.

Poikaystävä tulee kotiin ja kysyy kuinka päivä on mennyt. Ahdistunutta tilitystä. Pieni hermoromahdus. Rohkaisevia sanoja.

Lupaus itselle kirjoittaa gradua vielä tunnin verran.

Tunnin päästä havahtuminen siihen, että gradu on edistynyt 5,5 rivillä.

Luovutus. Ja sama huomenna uudestaan.