Teen gradua. Olen kaulaani myöten semiotiikan syövereissä ja yritän kuristaa John Fisken päästäkseni takaisin pinnalle. Kurkistan pikapikaa Facebookiin. Huomaan vanhan ala-astekaverin postanneen newsfeediin kiertoviestin. Siinä pyydetään itse kutakin tarttumaan lähimpään kirjaan, lehteilemään esille sivu 45 ja lukemaan sivun ensimmäinen lause.
Tuon lauseen on tarkoitus kuvata rakkauselämääsi vuonna 2014.
Innostun. Tartun lähimpään kirjaan ja luen oikean lauseen. Ja mikä käsittämätön tylsyys minua odottaakaan.
" Kun nykyisin pohditaan television ja yhteiskunnan suhdetta, kiihkein keskustelu koskee sitä, kuka pääsee esiintymään joukkoviestimissä."
Ei kovin mieltäylentävää. Voi Valiopoika-parkaa. Mahtaa olla rankkaa elää toimittajan kanssa, kun tämä puhuu suu vaahdossa joukkoviestimistä vuorokauden ympäri. Siitä on romantiikka kaukana.
Päätän, että oppikirjaa ei lasketa mukaan testiin. Romaani sen olla pitää. Mutta, lähimpiä romaaneja on kaksi. En tiedä kumpi niistä on lähempänä. Pakko lukea molemmat.
"Kuka nyt sellaisesta vitsailisi?"
"Hela följande dag gick åt till att ångra att jag hade skrattat så hjärtligt åt Glenns vits."
Hmm. Ei vissiin paljon naureta tänä vuonna? Vai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!