Ystävänpäivän (tai masentavan vittupääpäivän) sydämelliset mokkapalat

Ajattelin noin vuosi sitten, että on hyvin näppärää muuttaa Turkuun, pois opiskelupaikkakunnaltani. Se mesta oli jo nähty ja koettu. Ja hyvää vauhtia autioitumassa. Opiskelukaverit yksi toisensa jälkeen karistivat luentosalien pölyt jaloistaan ja suuntasivat kohti kotipaikkakuntia tai lupaavia työmarkkinoita jossain muualla.

Itse pohdin, että gradua nyt voi kirjoittaa ihan missä vaan. Kotona puurtamista se kuitenkin on. Tuskin olisin muutenkaan jaksanut raahata kirjojani ja tietokonettani kirjaston lukusalin hiljaisuuteen, joten kotisohvalla naputtelu on mainio ratkaisu.

Siinä vaiheessa en ollut ottanut huomioon sitä pienen pientä seikkaa, että oppilaitokseni kirjasto sattuu myös jäämään sinne väärälle paikkakunnalle. Välissä on parisen sataa kilometriä. Hmmm. Ongelma?

Olen metsästänyt kirjojan Turusta vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä huonolla. Olen katsellut kirjakaupoista, etsinyt e-versioita, takonut turhautuneena kirjaston hakukoneita, tehnyt päiväretkiä Manseen ja raahannut tiiliskiviä edestakaisin kahden kaupungin välillä.

Eilen iski taas epätoivo. Stuart Hall, tuo paholaisen sekasikiö, on ilmeisesti kieltänyt pääteoksensa jakelun Turussa, sillä mistään sitä en ole onnistunut saamaan käsiini.

Kunnes sitten. Valiopoika vetäisi hihastaan ässän. Tai siis Turun yliopiston kirjaston lainauskortin. Näpytteli hetken tietokonetta ja lähti kirjanmetsästykseen. Jonnekin pelottavaan humanistien pesäpaikkaan kuulemma.

Minä jäin kotiin hermoromahduksen partaalla. Hermot eivät nykyään kestä tällaisia jännitysmomentteja ollenkaan. Epäilin olevani melko karseaa seuraa näinä gradun loppusuoran päivinä ja päätin ilahduttaa vastakappalettani.

Leivoin dajm-mokkapaloja. Ne ovat muuten samaa kamaa kuin tavalliset, mutta kuorrutteeseen lisätään murskattua dajm-suklaata. Heittelin päälle vielä sydämelliset koristukset. Valiopoika piti näkemästään. Rauha laskeutui jälleen kahden hengen yksiöömme.

Eläköön mokkapalat! Ja lasi kylmää maitoa!

Koristeluissa avusti tohtori Oetker.