Se oli tietysti pelkkää skumpan siivittämää toiveajattelua. Joka hämmästyttävää kyllä muuttuikin kuukausien kuluessa täydeksi todeksi. Tämä kulunut vuosi on ollut... no. Ehkä paras koskaan. Aikamoista.
Tämä asettaa tietysti melkoiset paineet tälle uudelle vuodelle. Koetin itsekseni keksiä mahdollisimman innostavaa nimeä uudellekin tulokkaalle. Menestyksen vuosi 2014? Ilon vuosi? Yllätysten vuosi?
Mutta yhä useammin mieleeni palautui sanapari muutosten vuosi. Suurten muutosten vuosi 2014.
Ehkä tästä tulee sellainen. Aika näyttää.
Nyt voi vielä kuitenkin hetkeksi palata rakkauden vuoteen. Mitä se pitikään sisällään?
TAMMIKUUSSA
Taisin olla aika väsynyt. Mutta samalla toiveikas. Tunsin pitkästä aikaa oloni omaksi itsekseni, olin tyytyväinen elämääni. Koulu painoi päälle oikein urakalla, huhkin toimitussihteerinä ja valvoin öitä radiolähetyksiä pohdiskellen. Oli vielä aika pimeää.
HELMIKUUSSA
Aloin kaivata kevättä. Haikailin uusista tuulista ja toivoin löytäväni jonkun, jonka kanssa voisin lähteä kevätretkelle. Luin käsittämättömän paljon kirjoja ja askartelin hamahelmistä. Tuunasin muutenkin vanhoja tavaroitani uuteen uskoon ja aloin etsiä gradulleni suuntaa ihan tosissaan.
MAALISKUUSSA
Valmistuin vihdoin ja viimein kandiksi, auttamattoman paljon myöhässä. Sain kevätvimman ja koristelin asuntomme pajunkissoilla, höyhenillä ja ties millä muulla roskalla. Vietin pääsiäisjuhlia ystävieni kanssa. Olin hyvin syvällisellä tuulella ja pohdiskelin vakavasti tulevaisuuttani ja sitä, mitä oikein haluan seuraavaksi tehdä. Ilmassa alkoi olla hyvin odottava tunnelma.
HUHTIKUUSSA
Olin turhautunut. Ei ollut töitä eikä suunnitelmaa. Asunto uhkasi lähteä alta ja mitään uutta ei löytynyt. Inhosin ajatusta yksiöön muuttamisesta. Täytin 25, pidin prinsessasynttärit ja podin kepeää ikäkriisiä. Gradu junnasi paikallaan, epäonnistuin täysin eräässä lupaavassa työhaastattelussa ja ryvin itsesäälissä. Vastapainoksi koetin käydä usein lenkillä ja tuulettaa ajatuksia. Ystäväni vietti vauvajuhlia ja positiivisuus nosti päätään kuun lopulla.
TOUKOKUUSSA
Vietin vappua tulevassa kotikaupungissani ja aloin innostua muutosta. Samalla tunsin haikeutta opiskelijakaupunkini hylkäämisestä. Olin tienristeyksessä. Olin huoleton. Unohdin velvollisuudet ja istuin puistossa ottamassa aurinkoa. Join ensimmäisen siiderin terassilla. Sain kaksi työpaikkaa ja otin toisen niistä vastaan. Löysin unelma-asunnon, enkä voinut uskoa onneani todeksi. Viime hetkellä sain kammottavan kuumetaudin, menetin ääneni ja pakkasin pahvilaatikoita henki pihisten.
KESÄKUUSSA
Aloitin työt. En päivittänyt blogiani lähes lainkaan. Heräsin joka aamu käsittämättömän hyvällä tuulella. Kävin saaristomökillä syömässä lohta ja uimassa meressä. Lojuin laiturilla villakoirien kanssa. Makasin puistoissa lukemassa kirjaa tai juomassa punaviiniä ystävien kanssa. Kävin kirjastossa, kirpputoreilla ja kaupoissa. Ostin torilta litrakaupalla mansikoita. Tein pyöräretkiä. Kävelin pitkin Turun katuja valoisassa kesäyössä ja nauroin vatsani kipeäksi. Ja aloin kiinnittää huomiota siihen kummalliseen työkaveriin, joka kesken työvuoron seisoi päällään seinää vasten ja nauroi niin tarttuvasti, että sitä oli mahdotonta vastustaa.
HEINÄKUUSSA
Koin syvää mielenrauhaa. Olin autuaallisen onnellinen kaikilla mahdollisilla tavoilla. En muista tuosta kuukaudesta juuri muuta kuin sen, että kasvojani kiristi jatkuva hymyily ja nauraminen. Aurinko tuntui paistavan joka päivä. Kaikki oli niin helppoa, niin ihanaa ja niin oikein. Puolessa välissä heinäkuuta vietin täydellisen päivän, joka alkoi aamuiselta torilta, eteni skumppalasin kautta pitkään brunssiin meren äärellä, jatkui uimisella ja auringonotolla, siirtyi siitä purjehdusreissuun ja lopulta huipentui vaatteiden vaihtamisen jälkeen juhliin ystävän asunnolla. Ja tuolta juhlista kävelin askel kepeääkin kepeämpänä kohti tanssipaikkaa, jossa tiesin tuon aurinkoisen pojan odottavan saapumistani.
ELOKUUSSA
Hyppelin korkokengissäni pitkin mukulakivikatuja. Vietin pitkiä aikoja tunteitani pohdiskellen ja huomasin olevani kaikkein parhaalla tuulella vain yhdessä tietyssä seurassa. Päätin, etten missään nimessä halua enkä voi päästää tuollaista valioyksilöä pois seurastani. Onneksi Valiopoika oli samaa mieltä. Eräänä kesäyönä meistä tuli me. Sen jälkeen ei enää ollut tilaa millekään muulle.
SYYSKUUSSA
Ilmassa oli sateen ja omenoiden tuoksua. Illat alkoivat hämärtyä. Istuskelin mielelläni sisällä ja suunnittelin asuntoni sisustusta. Kävin Valiopojan kanssa katsomassa ilotulituksia ja koin tehteeni aivan oikean valinnan. Vietin leffailtoja ystävien kanssa ja totuttelin olemaan taas jonkun tyttöystävä. Valiopoika matkusteli sinne sun tänne ja tekstiviestit lensivät perässä. Aloin jälleen kasata gradukirjoja keikkumaan keittiön pöydälle.
LOKAKUUSSA
Toivoin ajan kuluvan hitaammin ja haikailin täydellisen kesän perään. Paiskin hulluna töitä gradun parissa ja sain ensimmäiset epäuskonpuuskat valmistumiseen liittyen. Sujahdin mustaan iltapukuun ja sain kavaljeerikseni komean miehen frakissa. Vietin ensimmäisiä todellisia iltapukujuhliani ja olin päissäni kaksi vuorokautta putkeen.
MARRASKUUSSA
Saavutin erään graduun liittyvän dead linen ja tunsin oloni pitkästä aikaa hieman kevyemmäksi. Kokkailin uusia ruokalajeja ja innostuin leipomaan. Kävin silloin tällöin salilla. Aloin katsastaa Valiopojan kanssa huonekaluliikkeitä sillä silmällä. Ja voi olla, että muutama asuntoilmoituskin ujuttautui vaivihkaa tietokoneen ruudulle.
JOULUKUUSSA
Odotin -yllätys yllätys- joulua. Pohdin lahjoja ja kiertelin kaupoissa hyvissä ajoin. Nautin täysin rinnoin käsityökerhon kokoontumisista ja heiluttelin ahkerasti puikkoja. Join glögiä kunnes korvat sauhusivat. Paketoin, koristelin ja fiilistelin. Kävin työhaastattelussa ja sain unelmapaikan ensi kesäksi. Vietin ihanan joululoman.
Kyllä siinä on tarpeeksi puuhaa yhdelle vuodelle, vai mitä mieltä olette?
Ja sama vielä tiivistetymmässä muodossa. Tämä on suunnattu niille, jotka ovat uteliaita, mutta eivät jaksa lukea.
KEVÄT 2013
KESÄ 2013
SYKSY 2013
TALVI 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!