Oi stressi, voisitko jo lähteä muualle?

Ääääääh. Tylsää ja ahdistavaa. Tehtäviä asioita on liikaa, eikä minulla jostain syystä ole vieläkään henkilökohtaista sihteeriä, joka voisi hoitaa aikatauluttamisen ja tapaamisten sopimisen ja kahvinkeiton minun puolestani. Käsittämätöntä.

Mieluiten kutoisin tänään vaan villasukkaa koko päivän. Kuuntelisin ehkä The Crashia ja muistelisin huoletonta nuoruutta. Keittäisin överikaakaota, jossa lilluisi vaahtokarkkeja, ja haaveilisin rätisevästä takkatulesta ja sylissä nukkuvasta koiranpennusta. Ehkä voisin iltasella vetäistä keltaiset kumisaappaat jalkaan ja läiskytellä askeleeni kohti kahvila Valoa ja turista ystävien kanssa tuntikausia.

Mutta ei.

Tässä lohduttaa vähän kuitenkin se, että aika kuluu niin nopeasti ja suunnilleen silmänräpäyksen päästä tämä viikko on pelkkää historian havinaa.

Siitä todistuksena tämä lappunen, johon myöskin törmäsin kotikonnuilla käydessäni:

Mielukuvamme kielimatkasta Englannissa. Kiitos vaan taiteilijaystävälleni tästä näkemyksestä.

Tämän lappusen takana käytiin kiivasta sananvaihtoa siitä, milloin olisi kaikkein sopivin aika lähteä kolmen viikon jännitävälle kielimatkalla Englantiin. Eräs argumentti oli, että ei me voida mennä sinne vasta vuonna 2005!! Siihen on niin kauan aikaa etten pysty käsittään!!

Voi sentään. Nytpä sitä vasta tunteekin itsensä vanhaksi.