Suunnattiin tyttöjen kanssa kaupungin parhaaseen japanilaismestaan Marusekiin. Nautiskeltiin oikein pitkän kaavan mukaan sekä misokeitot, nuudelisalaatit, makit, nigirit että jälkkärikahvit suklaan kera. Vaihtelu virkistää! Nyt ehkä jaksaa taas mutustella tasaisen mautonta yliopistoruokaa taas muutaman viikon ajan.
Sushien jälkeen pistin oikein supervillin vaihteen silmään ja menin Anttilaan. Siis Anttilaan!! Gud vad spännande! En ollutkaan käynyt tuossa suosikkikaupassani yli vuoteen.
Olen ehkä potentiaalisesti maailman tylsin ihminen tämän myöntäessäni, mutta minusta Anttilassa on hauskaa. Ihan oikeasti. Onneksi tätä blogia lukee ehkä kaksi ihmistä, niin että tämä tieto ei leviä yleiseen julkisuuteen.
Minusta on kiva kierrellä siellä ympäriinsä ja katsastaa uutuudet meikki- ja hiustuoterintamalla. On kiva bongailla tarjouksia ja harkita ostoksia. On kiva katsella niitä käsittämättömän rumia vaatteita ja yllättävän hienoja kenkiä. Mutta kaikkein parasta on huristella rullaportailla yläkertaan sisustusosastolle.
Löysin rumien muovisten joulukippojen ja haarukkatarjousten välistä tämän joulun toivelahjani. (Tai no ollaan nyt rehellisiä. Löysin yhden niistä. Minulla on tänä vuonna erityisen paljon toiveita, sillä suuri osa tavaroistani on mystisesti lähtenyt kävelemään.)
Nyt siis kaikki tontut korvat hörölle. Minä aivan ehdottomasti haluaisin ensi vuonna nautiskella aamukahvini tästä sesonkimukista:
...Paitsi että äsken kun googlettelin tuota sesonkimukin kuvaa netin syövereistä, törmäsin VIELÄ astetta ihanampaan mukiin. Jostain syystä Stockmannilla on tänä vuonna joku oma juhlavuosimuki. Se on ehkä hienoin muumimuki koko muumimukien historiassa. Pakko saada!
Hirveää, kun maailmassa on niin paljon ihania tavaroita, mutta joulu on vaan kerran vuodessa. Enkä nyt edes muista, olenko ollut mitenkään erityisen kiltti ja ihana tänä vuonna. Se vissiin selviää sitten parin kuukauden päästä.
No mutta oli miten oli, mukit jäivät vielä kaupan hyllyille odottelemaan. Sen sijaan täysin laukkuni tarjoushintaisilla lankakerillä. Kämppis kärsii mystisestä villa-allergiasta, joten hamstrasin mukaani silkki/mohair/akryyli/puuvilla -lankoja. Sormia syyhyttää päästä luomaan itselleni uutta talvigarderoobia. Pistinkin virkkuukoukun jo heilumaan ja sain ensimmäisen käsityön valmiiksikin. Tosin puolivälissä työtä tulin ajatelleeksi, että pylvässilmukan luultavasti pitäisi jotenkin etäisesti muistuttaa pylvästä, ei luikertelevaa matoa. Mutta mitäs pienistä, ohjeethan on tehty sovellettaviksi. Vai?
 | ||
| Marjapuuronvärinen mohair on tämän hetken suosikki! Siitä valmistuu toivottavasti tämän talven ihanin myssy. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!