Ja porsaita äidin oomme kaikki.

Aina näin dagen efterin koittaessa sitä  muistaa, miksi niitä pikkujouluja juhlitaankaan vain sen yhden ainokaisen kerran vuodessa.

Hengasin Pocahontasin ja itsemurhapupun kanssa. Kuten aina.

Niin hauskaa oli, että heikottaa. Teemana oli piirroshahmot ja meikä meni sieltä, mistä aita on matalin. Omat kledjut niskaan, vanhojentasseissa debyyttinsä tehneet kultahanskaat käteen ja tiimarista yksi arkki mustaa huopaa. Huikea kissanaisasuni maksoi siis suurinpiirtein 1,20 euroa.

On se vaan kätevää olla kätevä.

Vanhaa sydäntäni kyllä suuresti ilahduttaa se, kuinka paljon opiskelukamut olivat asuihinsa panostaneet. Tosin sekä jolupukin vierailu että stand up-esitys menivät vähän ohi, kun keskityin arvailemaan, ketä ihmiset esittivät olevansa. Henkilökohtaiset suosikkini olivat hämmästyttävän aidonnäköinen Tintti ja ihanasti mätsäävät Tehotytöt. Lisäksi yritin koko illan saada selville, oliko paksuun valkoiseen pötkyläpukuun pukeutunut henkilö olevinaan hattivatti, minulle tuntematon animehahmo vaiko kenties tamponi. (Ei, en tiedä, miksi joku luulisi tamponin olevan piirroshahmo. Mutta siltä se puku erehdyttävän paljon näytti.)

Tänä aamuna ei ihan superpaljon tehnyt mieli raahautua poskia purevassa pakkasessa yliopistolle kuuntelemaan luentoa aiheesta radiojournalismista kirjoitetut oppikirjat suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Lisäksi sain palautetta eilen toimittamistani radiouutisista. Hyvät kärjet ja asiallinen ote, mutta kun on se narina...

Olin melko varma, että en tule poistumaan hengissä siitä luentosalista, koska kuolen sitä ennen traagisesti joko haukotuksen pidättämisestä johtuvaan hengenahdistukseen tai vaihtoehtoisesti nestehukkaan. Päivän pelastus tuli onneksi aivan yllättäen vastaan yliopiston ruokalassa. Kinkkua ja imellettyä perunalaatikkoa! Oi onnen päivää! Suolaisen tankkauksen jälkeen jaksoin helposti kuunnella opettajan monologia vielä parin tunnin ajan. Sitten pakenin studioon editoimaan karmealla narinaäänelläni tehtyä puolen tunnin ohjelmaa.

No ehkä esillepano ei ollut paras mahdollinen. Mutta niin hyvää ruokaa!

Loppupäivän olen maannut enemmän tai vähemmän koomassa sohvalla. Huomenna on kuitenkin vapaapäivä! Tai siis ei ole luentoja. Tekemistä kyllä piisaa. Pitää esmes siivota tämä räjähtänyt huoneeni, kirjoittaa yksi esseen alku, etsiä netistä graduuni sopiva artikkeli ja valmistella siitä suullinen tiivistelmä ruotsiksi, lukea artikkeli perjantain ryhmätyötä varten, käydä yliopistolla tulostamassa pari paperia ja haukkaamassa lounasta, valmistella erästä puheenraakiletta ja käydä salilla.

Hmm. Joululoma ei tule yhtään liian pian.