Rakas Joulupukki

Nythän on niin, että parhaillaan eletään (melkein) marraskuun puoliväliä. Se oikeuttaa kirjoittamaan toivelistan julgubbelle.

En tiedä, olenko ollut tänä vuonna mitenkään erityisen kiltti. On ollut kaikenlaista hermojaraastavaa elämänmullistusta, surua ja pettymystä. On tullut tonttuiltua oikein urakalla itsekin.

Tämä joulu tulee jotenkin erityisen paljon tarpeeseen. Ihana, ihana joulu! Saa oikein luvan kanssa vaan olla ja nauttia elämästään. Katsella kynttilänliekkien tanssia, kuunnella lumen (toivottavasti!) narskuvan kenkien alla ja antaa hengityksen kohota höyrynä pakkasiltaan. Saa nuuskia kuusen, kinkun ja rätisevän takkatulen tuoksua. Maata saunan lauteilla hävyttömän kauan. Juoda kuumaa punaviiniglögiä posket hehkuen.

En kertakaikkiaan vaan tajua, miksi joulu on joidenkin mielestä stressaavaa aikaa. Miten se on mahdollista? Miten tunnevammainen hermokimppu silloin oikein pitää olla? Joulusta voi aivan rauhassa tehdä itsensä näköisen. Sen ei tarvitse olla teennäisen tapakristillinen uskovaisuusjuhla tai pinnallisen kaupallinen törsäysfestari. Se ei vaadi maanista siivousurakkaa tai hikistä kaupparumbaa. Hyvät ihmiset, tehkää jouluna juuri sitä, mistä itse nautitte. Niin helppoa se on.

Joskus harmittaa, että Suomessa ei vietetä kiitospäivää. Tekisi hyvää ihan itse kullekin säädylle joskus pysähtyä miettimään, mistä kaikesta itse voisi olla kiitollinen. Elämässä on niin uskomattoman monta juuri oikealle paikalleen loksahtanutta palasta, pientä ja suurta. Itse olen vaivihkaa, keneltäkään kysymättä, ympännyt kiitospäivän joulun yhteyteen. Varsinkin joulunaluspäivinä ja erityispaljon aatonaaton iltana tunnen suurta kiitollisuutta. En kohdista sitä tunnetta millekään mystiselle korkeammalle voimalle, kunhan vaan muistutan itseäni, että kaiken arkisen murjottamisen keskellä minun tulee olla henkeäsalpaavan kiitollinen siitä, kuinka rakkaudentäyteistä ja helppoa oma elämäni onkaan.

Joko sain teidät sopivan herkistyneeseen mielentilaan? Voinko nyt alkaa listata älyttömän pitkää lahjatoivelistaani ilman, että vaikutan maailman pissapäisimmältä pintaliitäjältä?

Tänä jouluna toivelistani liikkuu hämmentävän paljon astiakaapin lähistöllä. Olen kuolettavan kyllästynyt rumiin eriparisiin Ikea- ja Vapaa Valinta-kippoihin. Naarmuisia lautasia, kiikkeriä juomalaseja. Olisi vissiin pitänyt tajuta jo joskus rippikouluikäisenä, että sukulaisilta olisi voinut kinuta lahjaksi osia astiasarjaan. Se tilaisuus valitettavasti tuli ja meni. Hääjuhliakaan ei nyt ole ihan lähitulevaisuudessa luvassa. Hmph.

Olen menettänyt sydämeni Marimekon astioille. Oiva- ja Siirtolapuutarha-astiat ovat kauneimpia ikinä! Samoin nuo tajuhienot tarjoiluastiat. Seuraksi juomalaseja Iittalan Sarjaton-sarjasta (hah!). Essence-punkkulaseja on kaapissa kaksi. On vähän noloa tarjoilla loppuvieraille viiniä muumimukista, joten viinilasejakin kaipaisin lisää.

Riemunkirjavaa Siirtolapuutarhaa ja tasapainottavan valkoista Oivaa.

Eikö muka ole hienoja, mitä?

Huoh. Niin kaunista muotoilua. Ja vaaleanpunapilkullisia teemukeja!

Keittiö kaipaisi kipeästi kalustoonsa myös tehokasta sauvasekoitinta. Sillä voisi niin kätsysti hurautella tulemaan erilaiset sosekeitot ja hedelmäsoseet. Aivan välttämätön ei tuo sähäkkä vaaleanpunainen väritys ole, mutta ei siitä nyt varsinaisesti haittaakaan liene. Lisäksi romanttinen keittiöminäni haikailee puisten kauhojen ja kapustojen perään. Niitä minulla on jo yksi (1!) kappale. Kauha nimittäin. Mutta missä paistinlasta ja puuhaarukka? Ei missään!
(Lisäksi sisäinen keittiömarttani itkee verta, kun pullataikina täytyy kaulia viinipullon avulla. Toimiva sähkövatkainkin olisi kiva. Ja kuivakakkuvuoka. Ja...)

Keittiövälineiden kanssa hieman epäloogisesti samaan kuvaan on ängetty myös Fjällrävenin Kånken-reppu. Olen sinnikkäästi YRITTÄNYT hankkiutua eroon tästä ikuisuustoiveestani. Mutta ei vaan onnistu. Kånken-kaipuun suurin haittapuoli on tietysti se, etten mitenkään pysty päättämään, mikä väri olisi se kaikkein ihanin. Kirpeä keltainen? Makea marjapuuronpunainen? Turvallinen tummansininen?

Minulle niin tarpeellisia turhakkeita <3

Kaupallinen sydämeni väräjää ihastuksesta myös aina silloin, kun teennäisissä sisustuslehdissä vilahtaa sympaattista pilvikuviointia. Färg&Form -merkin pumpulipilviset lakanat näyttävät siltä, että niiden syleilyssä voisi nähdä vain hattarankevyitä, hyväntuulisia unia. Ikuisuushaikailulistalla on myös luonnollisesti Snö of Swedenin hopeinen ranneketju. Yksinkertaista muotoilua, helppoa yhdisteltävyyttä.
Listalle mahtuu myös hämmästyttävää kyllä yksi ihan oikeasti tarpeellinen toive. Pirtsakka ulkoilupuku mahdollistaisi lenkkeilyn myös pakkassäällä. Hyvien varusteiden avulla voisin kiertää pururadan kuntokolmosta vuoden ympäri ilman, että pohkeet jäätyvät tunnottomiksi jo ekan  puolenkilsan aikana.

Samaan sarjaan kuuluu myös seuraava toive - urheilullinen aluskerrasto. Ja ettei vahingossa pääse talven aikana kunto liikaa kohenemaan tai kilot tippumaan, niin jouluna täytyy syödä ahkerasti suklaata. Ei ole Fazerin konvehtien tai Talvi-suklaiden voittanutta.

Jokaisen ihmisen tulisi jouluna saada neljä lahjaa. Nimittäin
1. Jotain, mitä voi syödä
2. Jotain, mitä voi pukea
3. Jotain, mitä sydämensä pohjasta toivoi
4. Jotain, mitä voi lukea

Oma suosikkini on tuo neljäs kohta. Joulu ei tule, ellei lahjapaperin kätköistä paljastu houkuttelevaa romaania, jonka maailmaan voi kevyin mielin syventyä joulunpyhien aikaan. Yleensä minulla on (kirjakauppojen onnistuneiden mainoskampanjoiden takia?) yksi ehdoton kirjatoive, joka kiilaa toivomuslistan ekalle sijalle. Tänä vuonna tuollaista mahtikirjaa ei tunnu löytyvän. Mutta ei se silti toki tarkoita, ettenkö keksisi jotain mukavaa luettavaa...

Esimerkiksi Tuomas Kyrön Miniä, Regina Raskin Jouluihminen, Torey Haydenin Viattomat tai Satu Grönroosin Lumen syli kiinnostavat. Kovin näyttää olevan kevyttä ja viihteellistä, pitäisikö sittenkin toivoa jotain tiiliskivenpaksuista klassikkoteosta?

Toivomuslistasi pursuaa kohtuuttomasti yli äyräidensä tänä talvena. Onneksi se onkin toivomus- eikä vaatimuslista. :D Toivoahan saa aina, vai mitä? Kunhan tässä ei nyt vaan kävisi niin, että ahneella on astetta ikävämpi loppu, ja aattoiltana paketista paljastuu pelkkiä risuja...