Kuumemittarissa elohopeat kurkottelevat taivaisiin ja kurkussani asustelee painostava peikko. Tervetuloa taloon, mystinen kesäflunssa!
Aina ollessani sairaana, alkaa mielessäni jumittaa lapsuuden suosikkibiisi Karhunpoika sairastaa. Tiedättehän te sen, karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme?
Joskus selasin kirjakaupassa ohutta opusta, johon oli kerätty väärinkuultuja laulunsanoja. Jonkun riemukkaan ihmisen korvissa tämä kyseinen nyyhkykipale oli muuttunut muotoon Karhunpoika sairastaa, häntä lelli käärme.
Nykyään oma päänsisäinen dj:ni on mieltynyt juuri tuohon väärinkuultuun käärmeversioon. Eikä siinä mitään, mahtava väärinkäsitys! Nyt herää vain kysymys, että missäs ne käärmeet nyt ovat, kun niitä tarvittaisiin?
Yksin sairastaminen on mälsää. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kukaan ei istu sängyn laidalla ja teeskentele kuuntelevansa selitystä siitä, kuinka ensin olin ihan jäässä ja sitten tulikin kuuma ja sitten taas kylmä ja kahden aikaan yöllä söin kaksi särkylääkettä ja aamulla olo oli ihan ok mutta sitten apteekkireissulla iski taas väsymys...
Voi huokaus. Onneksi jääkaapissa on mustikkakeittoa ja yöpöydällä pieni varasto kuumelääkkeitä. Tietokone näyttää turhanpäiväisiä sarjoja ja pakkasesta löytyi vielä hieman mansikka-juustokakkujätskiä kurkkukipua taltuttamaan.
Mutta voisiko joku silti tulla tuomaan lasillisen jaffaa ja sanomaan, että muistathan nyt juoda tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!