Työsähköpostiin kilahti viesti. Siinä toivotettiin tervetulleeksi mukaan Sveriges Radionin perinteiseen kesäjuhlaan - surströmmingfestiin.
Eli siis hapansilakkabileisiin.
Jos termi hapansilakka ei ole entuudestaan tuttu, niin ei hätää. Kaikkitietävä wikipedia paljastaa, että hapansilakka on Ruotsista peräisin oleva ja siellä perinneruoan maineeseen noussut ruokalaji, joka sisältää käynyttä silakkaa suola-vesiliuoksessa. Ruotsissa tuotetta löytää jokaisesta
hyvinvarustetusta marketista; muualla maailmassa sen ostomahdollisuudet
ovat harvemmassa.
Tuon tekstin perusteella surströmming ei vielä kuulosta ihan niin hirveältä. Mutta antaas olla kun lukee vielä hetken eteenpäin:
Hapansilakka on säilykeruoka. Kaupassa sitä myydään aina metallikannuissa johtuen sen vahvasta purkin sisäisestä paineesta – ja voimakkaasta hajusta.
Hajun vuoksi hapansilakkaa pidetäänkin ulkoilmaruokana, koska voimakas
aromi ei lähde pintoihin tai vaatteisiin tarttuessaan
nopeasti pois. Hapansilakkapurkin avaaminenkin on suositeltavaa toteuttaa ulkona. Purkin avaaminen veden alla vähentää hajuhaittoja ja
eliminoi mahdollisuuden hapansilakan "räjähtämisestä" pois purkista
päästyään.
Joko alkoi epäilyttää? Malta silti vielä hetki, loppuhuipennus on vasta tulossa:
Halobacterium-bakteerit alkavat pilkkoa kalan glykogeenia pienemmiksi yhdisteiksi. Reaktiossa muodostuu rikkivetyjä, joka haisee mädälle kananmunalle, propaanihappoa, joka antaa voimakkaan härskiintyneen hajun sekä butaanihappoa joka antaa eltaantuneen voin kaltaisen hajun.
Joko herahti vesi kielelle? Kukapa ei haluaisi syödä kuukausikaupalla mädäntynyttä kalaa, joka haisee kaatopaikalle?
Kerran pääsin haistamaan sellaista ulkovajaa, jossa aikoja sitten oli avattu purkillinen hapansilakkaa. Ja yhdä edelleen se vaja haisi niin kammottavalta, että maha oli kääntyä ympäri. Ja pelkkä ajatuskin siitä, että avaisi tuollaisen hajuhaittapurkin, raapisi mädän silakan sisälmykset irti, paloittelisi jäljelle jääneen kalan, asettelisi sen rieskan päälle kermaviilin ja sipulin kera ja huitaisisi alkuparaksi kurkkuunsa snapsin tai pari saa kylmän hien kihoamaan otsalleni.
Joten joo-o, sori svenssonit, voi olla että nämä bileet saatte viettää ilman minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!