Allerkirjoitin vuokrasopimuksen
Nyt voin ehkä vihdoin uskaltaa maksaa sen tähtitieteellisen takuuvuokrankin. Tosin vuokravälitystoimiston täti taisi saada elinikuiset traumat, kun paljastin, että en itse asiassa ole koskaan edes nähnyt sitä kämppää, josta nyt allekirjoitan sopimusta. Täti pudotti pitelemänsä kynän, nojautui huolestuneena lähemmäs ja kysyi: "Mutta ystävä hyvä - miksi ihmeessä et?"
Kävin kahdessa työhaastattelussa
Vieläpä saman päivän aikana. Ensimmäinen haastattelu oli melko naurettava. Minä en oikeastaan edes halunnut koko hommaa ja haastattelija ilmeisesti oli tottunut siihen, että työntekijät livistävät tiehensä heti, kun jotain kiinnostavampaa ilmestyy näköpiiriin.
Toinen haastattelu sai sydämen jyskyttämään jossain korvien tietämillä. Hienot puitteet. Asiallinen toimisto. Paljon korkokenkien kopinaa ja kiireistä askellusta. Yritin antaa itsestäni mahdollisimman pikakirjoittajamaisen kuvan. Se onnistui hyvin siihen asti, kunnes haastattelija istutti minut koneen ääreen ja käski tehdä kymmensormijärjestelmätestin. Pahus.
Ja sain kaksi työpaikkaa
Jotakin tein ilmeisesti kuitenkin oikein, sillä molemmilta työpaikoilta soiteltiin perään ja sanottiin, että tervetuloa tiimiin, koska voit aloittaa.
Käsittämätöntä. Kuukausien hakemushelvetti ja soittelustressi on taas hetkeksi ohi.
Molemmat siskot ovat suvainneet palata takaisin Suomeen
Tosin toinen niistä ehti taas jo singahtaa lentokoneella muualle Eurooppaan. Onneksi nyt on kuitenkin kyseessä vain lyhyt lomareissu. Ehkä tänä kesänä voisin oikeasti onnistua viettämään aikaa perheeni parissa? Todella hämmästyttävä ajatus. Voiko olla, etten tarvitse lentokonetta/laivaa/junaa käydäkseni kotona? Pileet!!!
Tosin elämä on myös sitä mieltä, että koska niin moni asia on nyt loksahtanut kohdalleen, on kauhun tasapaino palautettava ennalleen myös muutamilla vittumaisilla vastoinkäymisillä. Niihin kuuluvat esimerkiksi
Muuttohässäkkä
Toiseen asuntoon tunkee uusi asukas liian aikaisin ja toisesta ei entinen vuokralainen suostu lähtemään pois. Siihen väliin jään sitten minä. Mistä pakettiauto? Entä pahvilaatikos? Kuka veisi pois vanhan sohvan? Pitääkö roudata puolet tavaroista kierrätyskeskukseen? Kuka kantaa sängyn alas seitsemännestä kerroksesta? Missä välissä muka ehdin pakata?
Ja bonuksena vielä kevätkuolema
Vanha kunnon stressinpurkautumisreaktio. Eli ihastuttava kombonaatio kuumetta, kurkkukipua ja hakkaavaa yskää. Ääni lähti ja tuskanhiki tuli tilalle. Eilen menin apteekkiin niin kuuluvasti röhisten, että farmaseutti ohjeisti minut yskänlääkepullojen ääreen ennen kuin ehdin edes sanoa mitään. Hyvää palvelua. Tai sitten se vaan halusi minut mahdollisimman nopeasti ulos sieltä.
 |
| Omena päivässä EI muuten pidä lääkäriä loitolla. Sen sijaan yskänpuuska 350 kertaa päivässä pitää kaikki loitolla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!