maanantai 6. toukokuuta 2013

Voi taivas!

Kun muutaman viikon päästä muutan pois tästä kaikkien aikojen suosikkiasunnostani, niin jään kaipaamaan monia asioita.

Esimerkiksi kauniita lattioita. Valoa, joka tulvii iltapäivällä täyttämään koko asunnon. Kätevää pikku keittiötä. Vessan hyvällä maulla valittuja kaakeleita ja vaatehuoneen naurettavaa koiranaulakkoa.

Mutta eniten jään kaipaamaan maisemaani. Olen tottunut katselemaan sitä joka ilta näiden viimeisten kahdeksan kuukauden aikana. Se on täydellinen urbaanimaisema. Ja ne auringonlaskut!

Eilen parin minuutin aikana käytiin taas läpi aika mahtipontinen valoshow.

Ensin päheästi sinistä ja keltaista. Melkein kuin vastavärit...

Sitten räiskyvää keltaoranssia loimotusta.

Ja miten ois vähän liilaa ja ripaus vaaleanpunaista?
Ja tietty jos olisin jaksanut muokata noita kuvia, niin värit olisivat varmasti pompanneet esille vähän kauniimmin. Mutta ei, nyt mennään ihan tällasella realistisella linjalla vaan.

(Realistisuudesta tulikin mieleen, että tästä asunnosta EN jää kaipaamaan superäänekästä ja hidasta hissiä, olematonta kaappitilaa tai suihkua, jossa käydessä on pakko kastella koko vessa läpimäräksi. )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mietit? Kerro se tänne!