Mitä kaikkea voi tehdä puistossa?

Tampereella ei oikein ymmärretä puistokulttuuria. Kun on itse kasvanut puistojen ja kukkuloiden luvatussa kaupungissa, oli vaikea sopeutua siihen, että suojaisia pikku nurmikkoplänttejä ei olekaan joka toisessa korttelissa.

Itse asun tällä hetkellä kivuttoman lähellä Sorsapuistoa, mutta ihan liian monet tamperelaiset kärsivät tietämättään akuutista puistopuutteesta. Missä he käyvät ihailemassa hävyttämän sinistä alkukesän taivasta? Missä he tapaavat ystäviään ja antavat puheenaiheen vapaasti hypähdellä minne sattuu? Missä he heittelevät frisbeetä, potkivat footbagia tai (tämän vuoden hitti!) harjoittelevat jänniä temppuja hulahulavanteella?

Kaupunkien tulisi ehdottomasti panostaa puistoihin. Ilmaista terapiaa ihmisille! Kun makaa pitkin pituuttaan viltillä koivun alla ja nuuski käristyvän grillimakkaran tuoksua, niin kaikenlaiset stressinpoikaset ja huolen häivenet alkavat hitaasti mutta varmasti kadota.

Yhtäkkiä suurimmat murheet ovat limsalasin kimpussa sinnikkäästi pörräävä amppari, liian nopeasti sulava jäätelö tai se, kun ei oikein pysty päättämään haluaisiko mieluummin liittyä ympärillä sorisevaan keskusteluun vai ottaa laiskat pikku nokoset.

Voi puistot, kuinka olen teitä kaivannutkaan!

Tällä viikolla olen koko ajan joko suunnitellut meneväni puistoon, ollut puistossa tai kaivannt takaisin puistoon. Ensin järkkäsin pienen photoshootin ystävän kanssa. Sitten avasin grillikauden. Ja sen jälkeen haahuilin nurmikolla yksinäni kirja kainalossa ja aurinkolasit otsalla.

Kesän eka grillieväs! Eikä edes sytytetty tulipaloa!

Todella ammattimaista kuvailua. Onnistunut hyppykuva vaati noin 25 yritystä. Lisäksi bongasin vaaleanpunaisen vauvakävyn. (!!)

Huomenna en kuitenkaan taida ehtiä hipelöimään tuota vaaleanvihreää ruohomattoa varpaillani, sillä pari erinomaista turkulaista henkilöä matkaa ilahduttamaan viikonloppuani. Ohjelmassa on Suuri Kirpparikierros, ravintolapäivä ja vuoden hilpeimmät läksiäiset.

Niistä lisää myöhemmin!