tiistai 21. toukokuuta 2013

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari?

Jos rikas mies mä oisin, niin enpä kyllä koskaan menisi töihin.

Saattaisin sen sijaan ryhtyä hyväntekijäksi. Perustaa ehkä jonkin organisaation ja jakaa apurahoja mahtaville ihmisille. Sen lisäksi kirjoittelisin novelleja ja korneja runoja päivät pitkät. Ehkä maalailisin rumahkoha tauluja ja kiertäisin huutokaupoissa ja antiikkiliikkeissä metsästämässä täydellistä sisustusta. Ehkä suunnittelisin itselleni talon. Se talo olisi vanha ja nariseva jo uutenakin.

Jos olisin todella rikas, perustaisin uuden lehden. Ihan vaan siksi, että voisin päästä kirjoittamaan siihen kolumneja ja keksimään kreisejä reportaasi-ideoita.

Nyt sitä uskomatonta omaisuutta odotellessa on kuitenkin paiskittava jonkin verran hommia. Tai siis olisi paiskittava, jos se vaan mitenkään olisi mahdollista.

Minä aloitin työnhaun suurin piirtein kahdeksan kuukautta sitten. Ensin hain töitä toimttajana. Sitten laajensin tiedottamiseen, muuhun viestintään ja markkinointiin. Sitten laajensin oikolukemiseen, sanelunpurkuun, tekstinkäsittelyyn ja sihteerinhommiin. Sitten astuin rohkeasti ulos tiedottamismaailmasta ja lähettelin hakemuksia lastenhoitajaksi, myyjäksi, kahvila-apulaiseksi, postinlajittelijaksi ja puutarhatyöntekijäksi. Lopulta luovutin täysin ja hain erilaisia siivoushommia.

Vaan eipä tärppää.

Tässä yhtälössä on jotain, mitä en kertakaikkiaan ymmärrä. Minulla on hyvää työkokemusta monista erilaisista paikoista. Minulla on kehuvia työtodistuksia ja suosittelijoita. Minulla on kielitaitoa ja erikoisosaamista. Minulla on tutkintoja ja suorituksia sekä Suomesta että ulkomailta. Olen hyvä kirjoittamaan persoonallisia työhakemuksia. Minulla on selkeä ja suorasanainen CV.

Ja ennen kaikkea olen tietysti mainio työntekijä ja muutenkin mukava ihminen.

On tietysti pari kerrostalon kokoista seikkaa, jotka oleellisesti haittaavat työnhakuprosessiani. Ensimmäinen on se, että haluan töihin juuri siihen yhteen ja tiettyyn kaupunkiin. Toinen on se, että minulla ei ole suhteita.

Voi kunpa olisin parempi juonittelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mietit? Kerro se tänne!