Ruotsalaiset ovat niin ihanan pirtsakoita, positiivisia ja avoimia. Paitsi Tukholmassa. Pääkaupunkilaiset nyrpistävät täydelliseksi leikeltyä nokkaansa maalaistollukoille, ulkopuolisille ja muuten vain rumille ihmisille. Ystävällisyys on kiven alla, aika rahaa ja auttavainen asenne jäi vissiin kotiin.
Tai siis niin minulle on kerrottu.
Ensimmäinen ennakkoluulo sai melkoisen kolauksen Göteborgissa. Kun turhaan yritti saada seuraa tuplaluennon lounastauolle, tai epätoivoisena metsästi edes yhtä katsekontaktia, alkoi myytti hejsanhopsan-iloisista svenssoneista kadota viemäristä alas.
Kauhulla odotin, millaisia jääpatsaita Tukholmassa sitten olisi vastassa. Vielä Göteborgiakin tylympi ilmapiiri? Eikös sitten voisi yhtä hyvin jo vain palata sinne Turkuun?
Ja kuinkas sitten kävikään. Olen nyt asunut Tukholmassa noin kaksi päivää. Siinä ajassa
1. Kävelin kaupassa päin mummelia, joka vuolaasti pyyteli sen jälkeen minulta anteeksi.
2. Sain pyytämättä apua matkalaukun nostamisessa.
3. Kauppiassetä huuteli perääni oikein mainiota päivänjatkoa, vaikka olin jo puoliksi ulkona kaupasta.
4. Työpaikan hississä rupateltiin mukavia tuntemattomien kanssa.
5. Tunnelbanassa täysin tuntematon poika pyysi minut treffeille.
Ja koti-insinöörille vielä tiedoksi, että älä huoli, annoin metromiehelle pakit.
Hejsanhopsaneita siis piisaa Tukholmassakin :D
VastaaPoista