Ensimmäisiä ajatuksia

Aivoni eivät ole pysyneet perässä kaikissa näissä käänteissä. Göteborg. Tukholma. Turku. Tampere. Turku. Tukholma. Tampereellakin, suosikkikahvilani surkean pienellä terassilla istuen, totesin ystävälleni, että kyllä täällä Göteborgissa yleensä tuulee enemmän. 

Joo-o. Ei yhtään auttanut, vaikka Tampella-kyltti riippui melkein pään päällä ja Tammerkoski jylisi vieressä. Olen sekaisin kuin mökille talveksi unohdettu käkikello. Kaikkein eniten pääkoppa on askarrellut takaraivossa inisevän itsepintaisen kysymyksen vuoksi: missä minä oikein olen kotonani?

Ajaessani viimeisen kerran pitkin Göteborgin Avenyeta, tunsin jossain syvällä sisimmässäni pienen haikeuden alun. Tutuksi käyneet paikat vilisivät silmien ohitse. Tuolta ostin ensimmäisenä iltana vessapaperia ja valmissalaatin masentavan kaatosateen jälkeen. Tuonne menin varjoon istumaan poltettuani otsani ensimmäisen kuuman kesäpäivän kunniaksi. Tuonne harhailin epätoivoisena etsien tulostinta ensimmäisen esseen dead linen lähestyessä. Tuolta etsin syntymäpäivälahjaa uudelle ystävälle. Tuolla istuin juoruamassa ja keventämässä sydäntä. Tuolla hullu jalaton mies pyysi viittä kruunua. Tuolla olin tyytyväinen.

Ja bussi vain kulki määrätietoisesti kohti juna-asemaa ja hyvästejä.

Entä sen jälkeen? Uusi asunto ja sen tuoma ihastus. Herääminen aamuyöstä ja hermojaraastava ensimmäinen tunnelbana-matka kaljanhajuisessa oksennusmetrossa. Oman ihanan perheen löytäminen Silja-laivan käytävältä, eikä kokolattiamatto ole koskaan näyttänyt kauniimmalta.

Kotiinpaluu. Jälleennäkeminen, joka sai perheen koiran lähes tukehtumaan ilosta. Jännittyneessä horroksessa vietetty junamatka opiskelukaupunkiin. Tutut mukulakivet jalkojen alla, samat vanhat kadut ja uudenlainen innostus. Rakas ystävä, joka hehkui hääonnea ja pumpulinpehmeitä unelmia. Ja toinen, joka selitti silmät loistaen uudesta työpaikasta. Satunnaista shoppailua ja liian lyhyitä kahvitteluja.

Turun Tuomiokirkon portailla istumista ja ihanan, ikiaikaisen Aurajoen tutut rannat. Vanhaan kunnon kuppilaan istuutuminen ja viinilasin äärellä pohdiskelu. Kikattaminen kasvistortilla kädessä. Pitkät pururatalenkit siskon ja koirien kanssa. Viimeisetkin stressin muruset poistava venematka mökille. Savulta tuoksuva sauna, salaisuuksia kuhisevat kesäillan keskustelut, höyryävät uudet perunat. Itsetehty raparperipiirakka, molskahtaminen hyytävän kylmään mereen. Aurinkotuoli, koukuttava roskapokkari ja huussiin pesän tehneet ampiaiset jännitystä tuomassa.

Ja sitten viimein. Paluu pinttyneeltä tupakalta tuoksuvaan säästöhyttiin. Kurkkuun noussut pala ja epämääräinen väsymys. Pätkittäiseen torkkumiseen hävinnyt päivä, yksin nurkkapöydässä syöty nahkea valmissämpylä. Laukun raahaaminen pitkin Tukholman rantaviivaa ja metrolaiturilla harhailu.

Ensimmäinen työpäivä.

Siitä lisää myöhemmin. Tänä iltana on liian paljon tunteita.