Yleensä säätila vastaa hyvin mielialaa, mutta tänään on toisin. Kaatosade hakkaa ikkunaa aggressiivisesti, taivas on likaisen harmaa ja kylmä tuuli ulvoo nurkissa kesäkuun alun kunniaksi.
Ja minä olen onnellinen.
Muuttaessani Göteborgiin uudessa asunnossa oli vastassa nurkkien pölykoirat, kylmä patteri, vuotava ikkuna ja kelmeänlikaiset seinät.
Muuttaessani Tukholmaan vastassa oli iloisesti pulputtava ruotsalaistyttö, joka näytti minulle huoneeni. Ja se huone. Voi hyvät ihmiset. Kliseisesti on pakko sanoa, että tuntuu kuin olisin tullut kotiin.
Sympaattisen siniset pinnatuolit, raskaat kiemuraiset samettiverhot, ikkunanpielistä roikkuvat lasitimantit. Raikkaan valkoinen matto, kauniisti kulunut parketti ja ihanan eripariset huonekalut. Pitsiverhon taakse piilotettu parveke ja hassua kohinaa pitävä vanha patteri. Oma tv laiskoja iltoja varten ja avattava vuodesohva ystävien vuoksi jo valmiina. Itsetuunatut sisustusoksat ja ylellisen pehmeä sänky.
Ensivaikutelma on siis lyhyesti sanottuna helt okej!
Kyllä minä täällä voin kesäni viettää. Nyt on hyvä tunne tästä koko hommasta. Uudesta työstä, uudesta kaupungista. Uudesta minusta.
Jos tuo kaatosade vain loppuisi, niin hakisin kaupasta itselleni pullollisen limsaa ja skoolaisin keskenäni onnistuneelle asuntovalinnalle.
Kuulostaa ihanalta! Olen niin onnellinen sun puolesta, nimittäin sinä, jos kuka, olet ansainnut ihanan ruotsalaisen kotikolon kaikkien ruokavorojen ja muiden hullutuksien jälkeen! :)
VastaaPoistaKiitos! Olen itsekin vähän sitä mieltä, että johan oli aikakin saada kiva kesäasunto. :D Nyt voin kaikessa rauhassa ja hyvin mielin viettää kesää "oikeassa kodissa", enkä missään lohdutuspalkintovaihtoehdossa...
Poista