Mökkihöperö

Kun nuorena ja vireänä hankin kesätöitä luuttumalla kaikkia mahdollisia eritteitä pois terveyskeskuksen lattialta, kuvittelin olevani työpäivän jälkeen Hyvin Väsynyt, eli HV. Olinhan sentään joutunut tekemään fyysisesti rasittavaa työtä kahdeksan tunnin ajan, herregud.

Nyt kun olen vanha, viisas ja kroonisen väsynyt, voin vain kaiholla muistella niitä aikoja, jolloin työstressi iski lähinnä silloin, kun mopit pyörivät vielä kuivausrummussa, vaikka lattia odotti putsausta tai desinfiointipullosta loppui löpö kriittiset puoli tuntia ennen työpäivän päättymistä.

Nykyään työstressi on hieman erilaista. Nettisivut kaatuvat, suora lähetys kärsii häiriöistä, etusivulle livahti valheellinen tieto ja kommenttipalstalla rikotaan lakia. Vastuu painaa siinä vaiheessa, kun vasta kotimatkalla persiiseen hiipii pelko siitä, että kuvatekstiin taisikin lipsahtaa täysin väärä nimi ja itse asiassa otsikkokin taisi suoranaisesti valehdella.

Iltaisin väsyttää. Ja hämmästyttävän usein sataa. Loppuviikoksi luvattiin kuulemma räntää, vaikka keskikesän juhlakin ehti jo sujahtaa ohi. Hmm. Blogiraukkakin on jäänyt niin vähälle huomiolle, että pelkään meillä menevän välit pian poikki. Yritin luvata blogille kahdenkeskistä laatuaikaa ihan pian, mutta se taisi huomata, että pistelin omiani. En minä tiedä koska sitä aikaa taas riittää. Ehkä syksyllä, kun pääsee taas yliopistolle lepäilemään…

Minusta on pikkuhiljaa tulossa tukholmalainen. Tai ainakin suunta on oikea. En enää tuijota friikkejä tunnelbanassa, vaan istun tyytyväisesti heidän viereensä. Juoksen henkeni kaupalla suojatien yli, kun oikea bussi näyttää olevan tulossa. Katselen vaatekaappiani tuskaisena joka aamu, ja yritän keksiä jonkun rennon tyylikkään, erilaisen ja sopivasti boheemin ironisen asukokonaisuuden. Juon noin kaksi litraa kahvia päivässä ja tutustun hartaudella joka ikiseen metrolehteen.

Mikäs tässä. Kaupunki on täynnä paikkoja, jonne haluaisin päästä käymään. Skanssen, Grönä Lund, Gamla stan, Djurgården, Moderna muséet, Fotografiska, Stureplan, Söderin kirppikset…

Mutta jos olisi pakko valita vain yksi viikonlopunviettopaikka, taitaisi kotimökki viedä kuitenkin voiton. Seuraavaksi näette siihen syyt:

On niin paljon kauniita yksityiskohtia

Ja ihania karvakavereita.

On omasta maasta nousseita herkkuja

Ja muuten vaan kaunista luontoa.

On yllärikahveja

sekä jännittäviä retkiä..

On kesää ylistäviä överiherkkuja

ja juuri oikealla hetkellä kukkivia juhannusruusuja.

On meri, sauna ja lainasimpukat.

Sekä pettämätöm mökkitunnelma.