Voi turkasen turhuus

Ensimmäinen vapaapäivä Tukholmassa, mahdollisuuksien kaupungissa. Tosin ne mahdollisuudet taitavat nyt valua vuolaana virtana viemäriin. Sade rummuttaa ikkunoita oikein tunnelmallisesti, mutta ei silti paljon rohkaise lähtemään millekään jännittäville tutkimusmatkoille.

Voi huokaus.

Mitäköhän tänään sitten tapahtuu. Ainakin nukuin pitkään ja heräsin kerrankin levänneen oloisena. Kävin perusteellisesti suihkussa ja vaahdotin koko kylppärin tuoksumaan mansikkasaippualta ja hattarashampoolta. Keitin kupillisen jos toisenkin kahvia.

Kohta tartun imuriin ja vetäisen lattiat puhtaaksi ikkunaremonttipölystä. (Niinpä, remonttipölystä... Olin ehtinyt asua täällä ruhtinaalliset 1,5 päivää, kun postilaatikosta tuli remontti-ilmoitus...)

Jossain vaiheessa uhmaan säätä ja käyn kaupassa. Tänään on aikaa tehdä ruokaa edes hieman pidemmän kaavan mukaan. Olisiko vuorossa siskon mainostama terveysversio makaronilaatikosta? Paljon porkkanaraastetta, sipulia ja tomaattia mukaan, niin nälkäkin pysyy hieman kauemmin poissa.

Lisäksi seuranani on iki-ihanat täykkärit. Tein sen kammottavan virheen, että katsoin huvikseni ohjelman pilottijakson netistä. Ja nyt on sitten neuroottisen pakonomainen tarve katsoa uudelleen läpi koko sarja. Argh! Tähän se kesä nyt sitten menee. (Ja miksi täykkäreiden ekoissa kausissa on niin ärsyttävän pitkä alkutunnari? Menee hermo!)

Mitäs muuta sitten. Illalla langoille ilmestyy koti-insinööri, pitkästä aikaa. Melkein jännittää!

Eilen pääsin töistä vasta puoli yhdeksän aikoihin. Ulkona paistoi aurinko täydeltä terältä ja kadut olivat täynnä ihmisiä. Tunnelbanassa iloinen papparainen soitti huuliharppua ja ilmassa tuoksui kesäillalta.

Supertyylikäs työpaikkani. Radiohuset on nimittäin myös remontissa.