Lupauksia ja kevätlookia

Minä en niin noista uudenvuodenlupauksista perusta. Onhan se tietysti tosi hyödyllistä käydä kaksi tammikuun ekaa viikkoa punttisalilla, mutta jotenkin ei tunnu ihan mun jutulta.

Jotenkin haluaisin silti elämääni muuttaa. Ettei vain tästä vuodesta tule ihan yhtä myrskyisää kuin edellisestäkin. Mutta mikä olisi niin mullistava lupaus, että se kertaheitolla pistäisi kaikki elämäni palaset järjestykseen? Melko vaativalta tehtävältä kuulostaa.

Voisin kuitenkin luvata olla itselleni vähän kiltimpi. Yllättävän paljon aikaa menee itsensä sättimiseen, ennakkomurehtimiseen ja turhaan stressaamiseen. Se on täysin naurettavaa. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että itse kriisitilanteen osuessa kohdalle minä rötkötän sohvalla ja ajattelen että no mitäpä väliä, elämää se vain on. 

Voisin koettaa olla huolettomampi. Elää niin kuin hyvältä tuntuu, ja lopettaa pohtimasta sitä, kuinka tulisi tehdä. Kuinka muut tekevät.

Tähän samaan lupaukseen voisi kuulua myös sellaista pientä itsensä hemmottelua. Tarpeeksi monta puuropäivää kun pitää, niin rahaakin alkaa jäädä sukanvarteen vähän enemmän. Tänään (kun olisi pitänyt päivittää CV:tä) surffailin Zalandon nettisivuilla ja haaveilin uudistuneesta kevätgarderoobista.Voi kun saisi edes jotain keväisen keveää jo vaatekaappiin.

Uusia pitkähihoisia paitoja tarvitsisin kipeästi:




Nähtävästi minuun iskee tänä kevääni erityisesti tuollaiset hieman pussittavat hihat, herkulliset värit sekä tyttömäisyys. Rusetteja, pyöreitä kauluksia... oi oi oi.

Pidän myös peukkuja pystyssä erityisen lämpimälle keväälle, joten lyhythihaisia paitoja olisi kiva saada kaapinpohjalle.




Ja samat rusetit ja kaulukset näyttävät näistäkin löytyvän... Onko tämä jo liiankin yhteneväinen haavevaatekaappi?

Tyttömäisyyden vastapainoksi tarvitaan myös hieman päheämpiä puseroita. Rentoon meininkiin. Jokirannassa istuskeluun ja puistojen nurmikoilla lojumiseen.




Eihän kaikkea aina tarvitse ottaa niin vakavasti... Ihan hyvin voi kiskaita päällensä esimerkiksi maailman pöljimmän kissapaidan.

Mutta ennen kaikkea keväällä olisi ihana käpsytellä ympäriinsä liehuvissa karkinvärisissä mekoissa.




Hieman yllättävä tuo vaaleanpunainen värivaihtoehto minusta. Vieläpä tuollainen melko lällykkä, korkkiruuvikiharaiselle bimbolle sopiva väri. Hmmm. Täytyy ehkä harkita vielä. Ehkä täytyy vain suosiolla pitäytyä tuollaisissa farkkumekoissa.

Ja mitäs muuta sitten vielä... no tietysti vaaleat ja tummat farkut sekä ihanan yltiöröyhelöinen kevättakki.



Ja sitten vielä kirsikaksi kakun päälle muutamia kevätkenkiä. Klassiset mustat ballerinat, rennot nahkatennarit sekä mukulakivillä kopsuvat avokkaat niin eiköhän niillä jo potkisi aika pitkälle.



No jaa, ainahan sitä saa vähän haaveilla. Kun kevät oikeasti kolkuttelee ovelle, niin ostan luultavasti sukkahousut ja jonkun kepeän huivin. Mutta on sekin tietysti huomattavasti tyhjää parempi. Helppo iloista elämäähän minä tässä juuri itselleni toivoinkin.

(Kaikki kuvat Zalandosta)