Olen niimpaul kauhian hämmästyny. Eikös marraskuusta ole vierähtänyt jo tovi? Mistä tämä kaamosväsymys nyt on taas iskenyt? Kerta kiellon päälle?
Voisi kuvitella, että olisin tänä iltana energiaa pullollaan. Hyvät yöunet, reipas salitreeni, tavallista herkullisempi lounas, pieni graduhomma, kirjastokierros, kevyitä kotitöitä ja sen jälkeen vaan sohvalle vaakatasoon hyvän kirjan kanssa.
Olon pitäisi olla levännyt, rentoutunut ja tyytyväinen. Mutta ei. Taas väsyttää niin paljon, että polvet tutisevat. Pää nuokkuu salakavalasti alaspäin heti kun keskittyminen herpaantuu. Tuijotan tylsämielisenä kirjan sivuja ja luen huolellisesti samaa lausetta kerta toisensa jälkeen. Haaveilen siitä, että kellon viisarit siirtyvät osoittamaan puoli kymmentä ja voin painua pehkuihin.
Sellainen villi perjantai-ilta siis minulla.
Nyt pitäisi lähteä kauppaan, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä. Ehkä kolmen minuutin kävelymatka. Mutta yhtä hyvin voisi se koomarketti olla vaikka valtameren takana, niin ylitsepääsemättömältä tuntuu vääntäytyä ylös täältä villaviltin alta.
Voi tietysti olla, että olen syntymälaiska. Mutta en ihan usko sitäkään, sillä muistelisin joskus lapsena juosseeni mielelläni paikasta toiseen. Tai ehkä se olikin siskoni.
Ajatuksetkin näemmä harhailevat kuin pikkulapset Cittarin leluosastolla. Voi kun mullakin olisi sellainen kuulutusjärjestelmä kadonneiden osasteni varalta.
"Ajatukset, energia ja aloitekyky, teitä kaivataan valkoisen sohvan luona. Siis ajatukset, energia ja aloitekyky, ilmoittautukaa valkoiselle sohvalle."
Huoh. Ajattelin kruunata tämän kreisibailausillan tekemällä keittoa. (Ehe ehe, toiset ottaa keittoo ja minä vaan hämmentelen sitä.)
Olen kaavaillut innovatiivista peruna-porkkana-maissi-chili-kookosmaito-curry -keittoa. Olen varma, että se maistuu hyvältä. Siis sillä oletuksella, että ikinä pääsen sinne kauppaan asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!