Häkellyttävän hienoa haahuilua

Viime päivinä olen ilmeisesti ollut niin lämmön ja auringon häikäisemä, että olen vain haahuillut epämääräisesti ympäriinsä ilman suunnitelmia. Ja erittäin onnistunutta haahuilua se on ollutkin. Muistakaa te kaikki muutkin tasaisin väliajoin haahuilla! Silloin saattaa osua kultasuoneen.

Ensin haahuilin ilmeisesti Göteborgin parhaaseen salaattibuffetiin. Voi mums sanonpa vain.

Terveellisyysaspekti vähän hukkui matkalla, mutta hyvää oli.

Lisäksi olen haahuillut kaupungilla ja kaupoissa. Pikkuisen tuntuu tyhmältä, kun löytää uusia kivoja puoteja aivan vaihtariaikansa lopussa. Oliko pakko jumittautua siihen samaan ostoskeskukseen pyörimään, kun sivukujilla olisi ollut vaikka mitä kulutusyhteiskunnan helmiä? Mutta toisaalta, ehkä tämä umpisilmäisyys on säästänyt rahojani. Toppen!

Näitä lippuja on kaupunki täynnä. Miksi?

Suurin osa haahuiluajasta on kuitenkin päätynyt puistoon. Mikäs siinä. Talvenkalpea iho imee D-vitamiinia kuin nääntymisen partaalla, ja samalla kääntyvät suunpieletkin pysyvästi ylöspäin kuukausitolkun murjottamismoodin jälkeen.

Uusi perspektiivi kaupunkiin.

Olen myös kohdannut viikon luontohetken, kun Humanistenin kuolemanportaissa luikerteli vastaan vaskitsa, eli kopparödla. Sanonpahan vain että fy fan! Tämän tutustumisen olisin voinut jättää väliin. Kammottava, ylisuuri kastemato. Niljaisen vaaleanruskea, jalaton ja jotenkin kömpelö. Brrrr. Ihan kuin se ei riittäisi, että aikaisemmin kohtasin samoissa portaissa rotan. Ja peuran. Pitäisi ehkä etsiä joku muu reitti kaupungille.

(Tähän kohtaan voisi tulla kuva vaskitsasta, mutta luuletteko tosiaan, että olisin pysähtynyt kuvaamaan sitä? Joo ei.)

Ja mitäs muuta sitten vielä. Viisut on tietysti polkaistu käyntiin ja Ruotsi on täysin sekaisin. Kummaa viisuporukkaa nämä svenssonit. Itse en ole koskaan sen kummemmin tästä huonon musiikin festivaalista pitänyt, mutta pakkohan sitä on Ruotsissa seurata. Maan oma edustaja kun on (ilman perusteita...) ennakkosuosikki ja kaikkea.

Toivon tosin täydestä sydämestäni, että Venäjän bilemummot tanssivan leivinuuninsa kanssa korjaavat voiton kotiin.

Tiukka viisuraati.

Paras haahuilu tähän mennessä (eilisen ex tempore -saunan lisäksi) on ollut ilmaiskäynti Göteborgin taidemuseossa. Kerrassaan hieno paikka, ja ilahduttavan laaja näyttely. Jokaiselle jotakin, aina Picasson ja Edelfeltin kautta Munchiin ja Warholiin.

Ulkoapäinkin ihan hauskannäköinen mesta.

Ja rappusilta näkee melkein koko Avenyen!

Pakollinen peilipose.

Mielipiteitä tästä teoksesta otetaan vastaan kommenttiboksissa.

Tästä pidin. Oivaltava ja hauska.

Asennetta!

Vaikka kyllä ne suomalaiset kultakauden taiteilijat silti vievät voiton.

Seuraavaksi pyykkirumbaa, sitten pankkiasioita ja matkalippuselvittelyjä ja sen jälkeen viisufiilistelyä ja tortilloja yhteiskeittiössä. Hyvää päivää vain muillekin!