Portaiden paluu

Muistatteko, kun jokin aika sitten valitin jäätävistä kuolemanportaista, jotka johtavat asunnostani yliopiston Humanisten -rakennukselle ja centralbibliotekiin?

Eli siis näistä ihanista rappusista oli kyse:

 Huomasin, että jatkuvista sateista ja muuten leudoista keleistä on kuitenkin ollut jotain hyötyä. Luonto on kirjaimellisesti puhjennut kukkaan. Ja omakin askel on huomattavasti kevyempi, kun ulkona tuoksuu kasteiselta nurmikolta, mullalta ja kukkasilta.

Ei melkein edes tunnista samaksi paikaksi.

Portaissa asuu muuten myös rottia. Niitä tosin näkee vain iltaisin...

Muutenkin ulkona on nykyään aivan ihana käppäillä. Ihmisetkin ovat heti paljon paremmalla tuulella. Olen jopa todistanut, kuinka hitaastilämpeävät ja yleensä melko nihkeät göteborgilaiset virnuilevat toisilleen ilman syytä. Toppen!

Nyt tekisi mieli pistää tennarit jalkaan ja hilpaista pitkälle kävelylenkille. Harmi vaan, että paras lenkkikaveri on Suomessa.

Suosikkikuva suosikkikaverista.

Seuraavaksi aion tiskata pyyhkiä pölyt kirjoittaa esseetäni suurella raivolla ja koettaa saada koko homman pakettiin ennen iltaa ja vieraiden saapumista. Melkein voisin toivottaa itselleni, että lycka till...