Heja mamma!

Tänään juhlitaan suomalaista äitienpäivää (terkkuja kotiin!). Se ei svenssoneita paljon hetkauta, sillä tässä sinikeltaisessa maassa äidit saavat kädet täristen kannetun maitokahvikupin sänkyyn vasta toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Tämän tiedon sain ystävältäni wikipedialta.

Itse ajattelin juhlistaa äitienpäivää lähtemällä käymään apteekissa hakemassa allergialääkettä. Hävisin taistelun koivua vastaan, ja nyt tuntuu kuin hengittäisin kahden pesusienen läpi. Happi ei kulje ja silmiä kaihertaa. Onneksi siis ei tarvitse tänään poseerata kauniina ja eteerisenä kahvikakkupöydässä.

Mutta muistin sentään aikaisemmin viikolla lähettää omalle mammalleni onnittelukortin. Perinteistä itsepoimittua valkovuokkokimppua en viitsinyt kirjekuoreen runtata, joten tänä vuonna mentiin piirrustuslinjalla.

Häikäisevä hengentuote.

Kauniin runon löysin internetin syövereistä. Kirjoittaja oli valitettavasti tuntematon, joten en tiedä kenelle kunnia kuuluu. Muokkasin muutamia sanoja hieman omaan tarkoitukseeni paremmin sopiviksi.

En mamma är något vi alla har

vissa är borta och vissa finns kvar.

Vi håller henne väldigt kär

för utan henne vi vilsna är.

Hon kommer när vi behöver henne som mest

hennes ord är de som tröstar allra bäst.

Så dessa ord är väldigt sanna

jag älskar dig mest min kära mamma. 

Oikein lämmintä ja aurinkoista äitienpäivää kaikille!