Sorg och saknad

Niin, muutama päivä tässä vierähti poissa blogosfääristä. Eikä muuten tullut ikävä. Oli ihan liian kivaa ilmankin.

Aika paljon sitä ehti reilussa kolmessa päivässä tehdä, vaikka etukäteen hieman jännäsin, kuinka pikkujuttuja poreilevan ja kauniita keksintöjä kuhisen Göteborgin pystyy tiivistämään yhteen ainoaan viikonloppuvierailuun.

Mutta mikäs siinä seikkaillessa, kun on ihania ihmisiä matkassa. Ei tullut hätä eikä hoppu, mutta ei myöskään iskenyt tylsyys tai tavanomaisuus. Melkeinpä voisin sanoa, että tunnelma on oli koko ajan aivan toppen.

Ja mitä siihen tiivistettyyn Göteborgiin sitten kuuluu? No ainakin Hagan tahmeanpehmeä jättipulla, aurinkoinen after work Parkenin terassilla, kirpsakka ulkoiluretki kauniiseen saaristomaisemaan, Andra Långgatanin pientä myötähäpeää herättävä live-keikka, Lisebergin vatsanpohjaa vihlaiseva ja tahdotonta kuolemanpelkokiljumista aiheutta puuvuoristorata, herkkuaamupalat Ica Fokuksen inspiroimina, Slottskogenin veikeät pingviinit ja nappisilmäiset hylkeet sekä ratikoiden kyydissä köröttely shoppailupaikoista toisiin. Kelpais varmaan sullekin?

Oli niin kivaa, etten viitsinyt edes kantaa kameraa mukanani. Halusin nauttia hetkestä, en tähystellä sitä linssin lävitse.

Nyt sitten kyllä tuntuukin melkoisen tyhjältä. Lentokenttäbussin kurvatessa takaisin kohti Landvetteriä, istahdin hetkeksi Korsvägenin bussipysäkille murjottamaan. Kotimatkalla en huomannut nauttia lämpimänä hehkuvasta auringosta, vaan keskityin potkiskelemaan pikkukiviä ja huokailemaan syvään.

Kämppäkin näytti niin omituisen tyhjältä, kun pöydillä ei enää lainehtinut kolmen ihmisen tavaroita ja ilmapatjankin ängin takaisin kaappiin. Mitä ihmettä teen kaikella tällä tilalla, kun kukaan ei ole jakamassa sitä kanssani? En oikein saa aikaiseksi mitään juuri nyt, tuijottelen seinää ja selailen kalenteria. Eihän tässä ole enää minullakaan kuin parisen viikkoa jäljellä. Onneksi.