Brrr!

Ymmärrykseeni ei mitenkään meinaa mahtua se fakta, että Göteborgissa on aivan helkkarin kylmä. Pakkasta ei ole kuin muutama aste, mutta jäinen meriviima tunkee luihin ja ytimiin asti. Aivan sama kuinka monet veijot ja villasukat päälleensä pujottaa, aina jäätyy silti.

Tämä tuli tänään tehokkaasti todistettua kaupunkisuunnistusreissulla. Neljä ja puoli tuntia säntäiltiin pitkin Göbiksen keskustaa, suoritettiin tehtäviä, vastattiin tietokilpailukysymyksiin (Mikä oli herra Linnén etunimi? Mistä automerkistä Göteborg on tunnettu? Kuinka suuri osa Ruotsin ulkomaanviennistä kulkee Göteborgin sataman kautta? Mitä Carl-kunkku lausui päättäessään Göteborgin kaupungin paikan? osv osv.) ja koetettiin vaihtaa raaka kananmuna johonkin parempaan.

Erityisesti kananmunahomma oli melko haastava. Kuka ylipäänsä haluaisi edes ottaa vastaan raa´an kananmunan laukkuunsa pyörimään, saatika että olisi valmis antamaan siitä jotain vastikkeeksi? Epätoivoinen, rahaton munakasmaanikko ehkä?

Saatiin kuitenkin vaihdettua muna ensin tiedemuseon kahvilassa omenaan. Sen jälkeen annettiin omena suutarille ja saatiin vastalahjaksi mihinkään sopimaton vanha avain. Avain puolestaan hellytti muumikaupan suomalaisen myyjän, joka antoi meille lopullisen vaihtosaaliimme: yhdistetyn hammasharjatelineen ja hampaidenharjausajastimen!

Voittajaryhmän vaihtosaalis oli meidän saalista vielä reilusti mahtavampi: he olivat loppujen lopuksi saaneet käsiinsä vanhan antiikkisen ompelukoneen. (??!)

Viimeinen kaupunkisuunnistuksen pysäkki oli laivamatkan takana. Täällä matkakortilla pääsee huristelemaan myös muutamilla laivoilla, mikä oli mukava yllätys. Voin vaan kuvitella, kuinka ihania retkiä täällä voikaan sitten keväämmällä tehdä! Tule jo esiin, aurinko!

(Niin, ja sikäli jos jotakuta jäi mietityttämään: Carl von, Volvo, 50% ja Här ska staden ligga!)