Hemma hos mig

Olen nyt päättänyt vastata yleisön kiihkeään pyyntöön (=poikkis jankuttaa asuntoesittelyn perään.) ja näyttää teille, missä tällä hetkellä oikein pidän majaa. Älkää silti turhaan rynnätkö himmentämään valoja ja hakemaan popparikulhoa, sillä kovin ihmeellinen tämä mesta ei ole. Kyllä täällä nyt ennemmin asuu kuin selkäänsä ottaa, mutta... No. Pian teille selviää hyvät ja huonot puolet.

Yleensä on hyvä aloittaa alusta. Niin kuin nytkin. Tai ainakin ulkoa. Kun astelee pitkin Viktor Rydbergsgatania, tulee ennen pitkään eteen numero 48. Siinä nököttää opiskelija-asuntola, joka suunnatonta nokkeluutta osoittaen on nimetty Viktor Rydbergiksi.

Rakennus on ihan mukavan näköinen, ja jo muutamia vuosikymmenia vanha. Etuovella heilutetaan masiinalle avainlätkään ja astutaan sisälle aulaan.

Aula on aivan valtavan suuri ja täysin tyhjä. Syy selviää, kun tarkastelee lähemmin seinillä roikkuvia ilmoitustauluja. Niissä kielletään ehdottomasti jättämästä yhtään mitään tavaroita aulaan tai käytäville. Jos jätät, häviää tavara talonmiehen mukaan. Aula kannattaa siis ohittaa nopeasti ja vähin äänin, ettei vaan tule kiusausta kasata omia tavaroitaan tyhjää tilaa piristämään. Puisesta ovesta siirrytään kylmään portaikkoon.

Rappukäytävässä voi joko harrastaa liikuntaa, tai laiskotella hississä. Itse asun neljännessä kerroksessa, mutta rappuset nousee silti melko rivakasti. Siitä välistä nimittäin jostain syystä puuttuu kokonaan kolmas kerros. Mitä lie ruotsalaista logiikkaa.

Neljännen kerroksen asuinkäytävälle mahtuu monta ovea, mutta ihmisiä täällä ei näy lähes koskaan. Käytävän päästä pääsee yhteiskeittöön sekä kylpyhuoneisiin. Itse asun kätevästi aivan käytävän perällä, sopivan lähellä jääkaappia.

Ja kas tässä ensinäkymä, kun astuu sisälle ovesta, jossa vielä tällä hetkellä lukee A. Greys. Täältä luxusasunnosta löytyy sänky, pöytä, kaksi tuolia ja kirjahylly. Ja pari lamppua. Mattoa ei ikävä kyllä ole. Ikkusta vetää välillä niin, että verhot heiluvat, joten varpaita tuppaa palelemaan. Suomesta tuodut villasukat ovat jo kohta kuluneet puhki.

Peremmälle astuessa näkee tarkemmin kirjahyllyni, johon olen sijoittanut kaikki sekalaiset romuni. Lisäksi seinältä pilkistää Göteborgin kartta, jonka katujen toivon maagisesti siirtyvän muistiini öiden aikana.

Kirjahyllyä vastapäätä löytyy sänky, jonka raahasin keskelle seinää, ettei huone näyttäisi niin autiolta. Voi kun saisi vaikka sohvan tai nojatuolin, niin olisi paljon leppoisampaa. Kattolamppu olisi myös kiva yllätys. Nurkassa lojuu kotoisaa tunnelmaa tuomassa Ikean pyykkikassi.

Näkymä ikkunalta ulko-ovelle päin on hieman vähemmän autio. Järeälle työpöydälle mahtuu hyvin levittelemään isommankin kasan tavaroita. Pikkuriikkinen kannattava lähes hukkuu isolle pinnalle.

Eteinen kaipaisi myös kipeästi kuramattoa, sillä loskakeleillä kaikki törky siirtyy kenkien mukana suoraan sisälle. Muuten eteinen on kyllä ihan toimiva. Kiinteä naulakko, sekä toisella puolella vaatekaapit ja toisella vessa.

Vaatekaappien ilmeestä pidän oikeastaan aika paljon. Ne ovat tilavat ja jotenkin sympaattisen näköiset. Ylähyllyt huutavat tyhjyyttä, sillä otin niin vähän tavaroita mukaan. Toisessa kaapissa ovat vähäiset vaatteeni ja toiseen piilotin matkalaukun.

Vessa on...no, vessa. Pönttö pitää jonkinlaista vesioopperaa säännöllisin väliajoin. Talkkari kuulemma tietää asiasta ja on tulossa hoitamaan asian joskus. Sitten kun ehtii. Hmm. Myös vessan lattia on jääkylmä. Asiat on hoidettava pikaisesti ja tehokkaasti. Peilistä voitte bongata allekirjoittaneen.

Palatkaamme vielä hetkeksi ikkunalle. Ikkunalauta on juuri niin leveä, että sillä voisi istuskella, mikäli omistaisi kapean pyllyn ja hyvän tasapainon. Koska minulla ei ole kumpaakaan, laitoin ikkulaudalle kynttilöitä.

Näkymä ikkunasta on ihan mukava. Ei pelkkää betoniseinää, vaan hieman luontoa ja mukavan näköisiä rakennuksia. Ikkunasta löytyy myös lämpömittari, jonka mukaan ulkona on tällä hetkellä noin +31 astetta lämmintä. Vähän epäilen.

Muita suosikkikohtia huoneessani ovat ainakin tietty osa kirjahyllyä ja seinälle hutiloiden koottu valokuvakollaasi. Kirjahyllyssä lojuvat juorulehdet ja kirjat saavat ajan kulumaan iltaisin. Kirjepaperin avulla taas voi vuodattaa tunteitaan tärkeille ihmisille ja kännykällä saa hätäyhteyden, jos siltä tuntuu.

Hienointa on kuitenkin istua tässä työpöydän ääressä naputtelemassa, ja vilkaista silloin tällöin ylöspäin. Seinältä tervehtivät monet tärkeät ihmiset. (ja yksi koira.) Jotenkin on helpompi jaksaa eteenpäin, jos saa tasaisin väliajoin katsella itselle rakkaiden ihmisten kasvoja. Ikävä kyllä en ehtinyt ennen matkaa teettää uusia kuvia, vaan kaivoin kaikki nämä varastostani. Nyt kokoelmasta puuttuu muutama huippu-ihminen. Heidät pidän mukana kuvioissa hyvien muistojen avulla.

Olikos nyt tarpeeksi perusteellinen esittely, mitä? Tämän enempää ei tästä irti saa!