snart är det dags...

Ensi viikolla tähän aikaan olen asustellut uudessa solukämpässäni jo muutaman päivän. Olen varmaan ehtinyt hankkia matkakortin ja löytänyt lähimmän ruokakaupan. (onkohan se Ica vai Coop?) Olen eksynyt yliopiston käytäville ja puhunut huonoa englantia sekä melko hyvää ruotsia. Olen purkanut vaatteet matkalaukusta kaappiin ja ehkä varannu jo ensimmäisen vuoron pesutuvastakin.

Kaikki suomikaverit on nyt nähty ja heipattu. (koska "hyvästelty" kuulostaa niin lopulliselta.) Enää tarvitsee vain...no...lähteä. Lätt som en plätt? Eli helppoa kuin lätty. Eipä ole kovin lupaavan kuuloinen sananlasku tuo. Lätyt menevät ihan helposti pieleen. Palavat karrelle ja takertuvat kiinni paistinpannuun. hmph. Tyhmät ruotsalaiset.

Käväisin eilen kirpparilta hakemassa aterimia yhteiskeittiöön. Muitakin astioita pitäisi vissiin hankkia. Muovilautanen vaan takataskuun ja tukka putkella lentokentälle.


Kun tiskatessa tiirailin uutta haarukkaa hieman tarkemmin, huomasin sen sopivan paljon paremmin Etelä-Koreaan suuntaavalle poikkikselle. Kahvelissa luki nimittäin näin: