Merkki ylhäältä

Tein äsken surullisen ja epäonnistuneen reissun. Lähdin kauppaan ostamaan ruokaa ja samalla kävin hakemassa kamerani vaihtarikaverin luota. Ajattelin menomatkalla poiketa kellarissa vilkaisemassa pyykkitupaa, että tietäisin, millaista pesuainetta kannattaisi kassalle kantaa.

No, en ikinä löytänyt sitä pyykkitupaa. Sen sijaan jäin kyllä kellarin oven taakse loukkuun ja jouduin paniikissa etsimään toisen ulospääsyreitin. Lähdin lannistuneena kohti kauppaa.

Kun pääsin takaisin kämpille, oli Göbiksen kartta suorittanut itsemurhahypyn alas seinältäni. Onko tämä nyt joku universumin antama merkki? Vai pelkästään todiste siitä, että Ruotsissa myydään surkeaa teippiä?

Joskus iltaisin tunnelma täällä päässä on jotakuinkin tällainen:

Mutta sitten taas toisaalta. Ei tarvitse kuin ottaa itseään niskasta kiinni, vetäistä takki niskaan ja kipaista nopeasti Olofshöjdin asuntoalueelle, missä useimmat vaihtarit asuvat. Ja vaikka tunnelma sielläkin pysyisi mustavalkoisena, on siinä silti jotenkin enemmän sävyjä. Ihmiset tuovat mukanaan iloa!