Avasin tänään varovasti vaatehuoneen oven ja tuijotin hetken aikaa sinistä matkalaukkuani. Miten saisin siihen mahtumaan puolen vuoden verran elämää? Tammikuusta kesäkuuhun kulkiessa ehtii keli vaihtua muutamaan kertaan.
Vaatteiden lisäksi pitäisi varmaan pakata jotain muutakin. Tietokone ja kamera nyt ainakin. Kymmenittäin "erittäin tärkeitä" papereita, joista löytyy tietoa aina vuokrahuoneen osoitteesta tervetulojuhlien aikatauluun. Kirjepaperia ja kuoria. Joku suomalainen romaanikin olisi kiva ottaa matkakumppaniksi. Muistitikuilla kulkee kätevästi leffoja, musiikkia ja tärkeitä valokuvia. Sääli ettei poikaystävää saa myös matkakoossa. Voisi vaan sujauttaa sen meikkilaukkuun hammasharjan ja kosteusvoiteen kaveriksi ja lähteä turvallisin mielin uuteen maahan.
Lähtö konkretisoitui taas kerran, kun ruotsalainen "student buddy" lähetti sähköpostia ensimmäisen viikon aikataulusta. Hassua kirjoitella kalenteriin göteborgilaisten biljardi-iltojen ja karaokekisojen tietoja, kun vielä asustelee kaikessa rauhassa täällä Suomessa.
Koetin tänään olla ahkera ja saada jotain aikaan, jotta lähtöjännitys pysyisi edes jotenkuten aisoissa. Tilasin Kelan eurooppalaisen sairasvakuutuskortin ja tulostin hakemuksen korotetusta opintotuesta. Samalla innolla lähetin vielä ilmoittautumisen tutustumisiltaan ja kyselin sähköpostilla tietoja alkavista kursseistani. Tunsin itseni tylsäksi ja tehokkaaksi.
Missäköhän viipyy iloinen ja innostunut olo? Eikö tässä vaiheessa kuuluisi jo odottaa malttamattomasti uusia seikkailuja? Mitä jos haluaisi sittenkin vaan jäädä kotiin sohvalle nukkumaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!