Otroligt!

Nyt täytyy koputtaa puuta. Tai ainakin Ikean lastulevypöytää, kun muuta ei tässä lähistöllä nyt ole. Nyt näyttää nimittäin siltä, että KAIKKI ONNISTUU. Uskomattoman säätämisen, paperisodan, soittelun, sähköpostittelun ja faksaamisen (!!) jälkeen kaikki on kunnossa. 

Tänään kävin opintotukitoimistossa juttelemassa ja selvittämässä asioita. Kaiken pitäisi sujua ongelmitta. Postiluukusta tipahti Kilroy Travelsin kansainvälinen opiskelijakortti, joten minua ei käännytetä enää lentokentältä takaisin. Se on aina positiivinen piirre vaihtoon lähdettäessä.

Alivuokralaisen kanssa on sovittu avaintenluovutuksesta ja vuokrasopimuksesta. Osoitteenmuutos on tehty ja yliopiston tietokantaankin päivitetty vaihtarisuunnitelmat. Ou jee.

Kaverivelvollisuudet (tai paremminkin etuoikeidet) ovat vielä kesken. Eilen ehdin nopeasti väsätä hyvälle ystävälle synttärikortin. Tulee kyllä ikävä kaikenlaisia pieniä hienoja hetkiä ystävien kanssa. Vaikka voihan ne kirjeet lähettää etanapostillakin perille.

Tänään käväisin vielä äänestämässä oikein miehen (vai naisen? mitä luulette?) presidenttikisan voittoon. Ennakkoäänestysmahdollisuus on kyllä hämmästyttävän nerokas ja toimiva systeemi.

Täällä kotona on vielä muutama velvollisuus, jotka odottavat tekijäänsä. Pyykkivuori, nurkkien villakoirat, tyhjennettävät kaapit ja uudelleenjärjesteltävät huonekalut alivuokralaisen takia. Yksi synkimmistä ja raskaimmista velvollisuuksista on joululahjasuklaiden syöminen. Mokomat menevät nimittäin pilalle jo ensi heinäkuussa! Pakko syödä kolme rasiaa suklaata ennen ensi keskiviikkoa! Mutta miten edetä, kun herkulliset susupalat on syöty ja muut maut eivät kamppaile samassa sarjassa? Hjälp!