Vad ska vi äta?

Edellinen kuvapostaukseni oli niin uskomattoman suosittu, että sain samantien ryöpyn uusia postausehdotuksia. (=yhden kommentin facebookissa.)

Tänää aiheena onkin siis ruoka. Tai ehkä paremminkin sen puute. Yhteiskeittiömme on vielä ihan siedettävällä siisteystasolla. Joidenkin asukkien jääkaapit haisevat ruumiilta, mutta yleiset tilat ovat onneksi siistit. Roskikset tyhjennetään säännöllisin väliajoin ja hellan ympäristö ei näytä sotatantereelta.

Jostain syystä täällä on silti tylsä kokkailla. Pelkästään itselleen ei oikein viitsisi tehdä ruokaa. Ja täällä pitäisi lähteä liikkeelle täysin tyhjältä pöydältä. Käydä ensin ostamassa jauhot ja öljyt ja mausteet ja ties mitkä, jotta saisi edes yksinkertaisen kastikkeen tehtyä. Jag orkar inte!

Ruokapolitiikkaa pahentaa entisestään se, että Göbiksessä ei harrasteta ollenkaan kouluruokaloita. Aivan käsittämätöntä perseilyä ruotsalaiselta yhteiskunnalta. Yliopisto-opiskelijat joko vaeltavat porukalla johonkin tavalliseen lounaspaikkaan syömään ja maksavat itsensä kipeiksi (70-100kr) taikka tekevät kotona omat eväät ja lämmittävät ne koulun mikroluokassa. Ja mikroluokalla ei tässä siis viitata tietokonehuoneeseen, vaan käytävään, joka on täynnä mikroaaltouuneja. Pitäisikin muuten ottaa siitä kuva. Melko mainion näköinen paikka.

Lopputulos kuitenkin on siis se, että en syö ollenkaan lämmintä ruokaa. (Älä huoli äiti! Huomenna parannan tapani. Ostin jo paketin jauhelihaakin valmiiksi.)

Mutta seuraavaksi siis vuorossa surullisia kuvia surullisista ruokailuistani.

Aamiainen on kuulemma päivän tärkein ateria. Siinä vaiheessa jaksan yleensä itsekin syödä vielä melko normaalisti. Kuppi teetä, juustovoikkari ja auton alle jäänyt munakas. Hyvää ja täyttävää. Jaksaa painaa pitkälle iltapäivään.

Lounaat ja päivälliset onkin sitten vähän toinen juttu. Pääasiassa syön voileipiä ja köyhän miehen salaatteja, eli suoraan lautaselle pilkottuja raakoja kasviksia. Ihan hyvältä ne kyllä maistuu, mutta paprikan rouskuttaminen käy pitemmän päälle hieman ankeaksi. Tosin tuo seuraavassa kuvassa vilahteleva vaalea leipä on ihan sikahyvää. Maistakaa jos matkaatte Ruotsiin.

 Välillä jaksan viipyä yhteiskeittiössä lähes kymmenen minuuttia. Silloin on hyvä hetki tehdä pikamakarooneja. Keittoaika huimat kolme minuuttia. Mukaan reilusti pestoa ja kermaista Kesoa, eli raejuustoa.

Tänään oli ihan luksuspäivä. Harhailin kirjastoa etsiessäni kaupungilla niin kauan, että päätin ostaa valmiin mikroruuan mukaan. Kassalle asti päätyi ikisuosikki Thai-kuutio. Mausteista kanakastiketta ja riisiä. Kyllä maistui.

Koska illat ovat täällä pitkiä ja pimeitä, tekee yleensä mieli napostella jotain pientä. Täällä blogissakin on jo vieraillut muutama pahamaineinen karkkikuva. Mitäs sitä muutakaan teeskentelemään. Välillä vaan on pakko herkutella.

Mutta tänään on vuorossa ensimmäinen ruotsalainen fika. Fikat on ehkä parasta ruotsissa. Kyseessä on siis mukava ja kiireetön kahvihetki. Tosin fika voi tarkoittaa myös vaikka mehun tai teen nauttimista. Oleellista on hyvä juoma, herkullinen makea tai suolainen syötävä ja istuminen kaikessa rauhassa alas kavereiden kanssa. Oikeastaan fika pelastaa päivän kuin päivän. Ja parasta on se, että tämän illan fika-hetkessä puhutaan vain ruotsia. Äntligen!