Idag o igår

Nyt pukkaa niin käsittämättömällä vauhdilla kouluhommia, että aivot ovat lamaantuneet. Inhottavaa olla näin huono tarttumaan toimeen. En ymmärrä omia toimintatapojani. Eikö olisi helpompaa tehdä hieman asioita pois alta, tasaisella vauhdilla? Nyt tässä taas käy niin, että paahdan epätoivon vimmalla 300 sivua tekstiä, kirjoittelen absurdeja ajatuskarttoja kuittien taakse ja klikkailen netin sanakirjaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, juuri ennen ryhmätyötuntien alkua. Pitää vissiin käydä ostamassa kahvia.

Eilen olisin voinut vaikka lukea sitä tenttikirjaa. Mutta oli liian kiire tehdä kerrankin itselleen järkevää lounasta. Oli liian kiire istua kaupunginteatterian aurinkoisilla rappusilla nauttimassa kevään ensimmäistä mehujäätä. Oli liian kiire katsella vieressä istuvaa söpöä villakoiraa. Liian kiire istua Lilla Londonin hämyisessä alakerrassa juomassa olutta ja syömässä after work -ruokaa. Liian kiire maleksia kaikessa rauhassa Olofshöjdiin pelaamaan biljardia. Liian kiire kaatua väsyneenä sänkyyn ja nukkua pitkälle aamupäivään...

Tomaatti-oliivi-sipuli-mozzarella-rucola -pastaa.

Kevätkengät jalassa kohti auringonottoa.

Puolalaisvahvitukset pelaamassa biljardia.

 Ja tänään sitten... Eihän niille kouluhommille ollut tänäänkään aikaa. Oli pakko ehtiä aurinkoiselle aamulenkille. Pakko nauttia pitkästä kuumasta suihkusta. Pakko puhua korealaisen koti-insinöörin kanssa Skypessä. Pakko mennä lounaalle naapuriin syömään tomaattikeittoa tuntikausiksi. Pakko käydä testaamassa lähikahvilan höyryävän herkullinen latte ja  pakko  jumittua ruokakauppaan ihmettelemään.

Lisäksi oli pakko lukea ihan liian mielenkiintoista kirjaa ja kohta onkin jo pakko lähteä takaisin naapuriin leipomaan suklaapikkuleipiä ja katsomaan melodifestivaleja. Sori vaan kouluhommat. Ehkä huomenna sitten...

Ehkä tässä on vikana se, että niitä tehtäviä hommia on vaan yksinkertaisesti liikaa. En yhtään tiedä mistä aloittaa. En löydä mitään punaista lankaa näistä hommista. Miten itse lähtisit analysoimaan kaupunginkirjaston lakkauttamisen seurauksia sivukirjastoihin tiedottajan näkökulmasta? Ja ruotsiksi sitten, kiitos.

Toisaalta tässä lukemisen välttelemisessä on se hyvä puoli, että rohkaisin itseni ja menin käymään kampaajalla. Nyt näen taas maailman. Ihan kivalta näyttää.

Tässä ehkä syy siihenkin, miksi päänsärky on vaivannut. Vähän ikävää, kun hiuspehko peittää näkyvyyden.

Jee, ny näkyy taas!