Olen tässä lukuistan lauantaikävelyjen aikana pohdiskellut, että miksi Suomessa ehdoin tahdoin rakennetaan niin rumia taloja? Ettei vaan herää naapurikateus?
Göbiksessä puhaltaa erilaiset tuulet. Talot on niin söpöjä, että hetkittäin luulee elävänsä Melukylässä. En yhtään hämmästyisi, vaikka jossain verannalla istuisi Peppi ja pihamaalla juoksentelisi Eemeli paidanhelmat hulmuten.
 |
| Pakko saada tällainen sisäänkäynti omaankin taloon sitten joskus. Tuon oven takana ei voi asua muita kuin onnellisia ihmisiä. |
 |
| Astetta ihanampi rivari. |
 |
| Varmaan tulee jo värityksestä selväksi, missä maassa sitä ollaan. |
|
Olen usein hieman haikealla tuulella, kun kävelen tällä idyllisellä puutaloalueella. Miten voi olla olemassa jotain näin söpöä. Ja miksi minun täytyy asua rumassa kerrostalonrötiskössä? Haluan muuttaa leikkimökkimäiseen piparkakkupuutaloon! Nyt! Onnelliset ruotsalaiset, jotka saavat majailla vaaleanpunaisten seinien sisällä.
Eilen tuli kyllä tehtyä muutakin, kuin rakenneltua astridlindgrenmäisiä pilvilinnoja. Jännättiin porukalla Melodifestivalien lopputulosta ja kulauteltiin menemään lasillinen jos toinenkin. Väärä tyyppi valittiin voittajaksi, mutta eipä se juuri tunnelmaa laskenut.
Tänään onkin sitten ollut melko pumpulinen päivä. Ajatukset on pelkkää höttöä ja järki jäässä. Tekisi vain mieli maata sängyllä katselemassa koneelta hömppäohjelmia. Mutta kun se ryhmätyö koputtelee takaraivossa koko ajan...
Onneksi on ruokaa. Hyvä ruoka, parempi mieli.
 |
| Omin pikku kätösin taiteiltu kanasalaatti. |
 |
| Ja lähikahvilassa lätyt. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!