Pimahtamisbiljardia

Eilen ajattelin piristyä. Antaa ajatuksille vapaaillan ja tuulettua siinä samalla itsekin. Minä yksinkertaisesti livistin pois ryhmätyön ääreltä, enkä edes tuntenut huonoa omaatuntoa. Tosin olin sinäkin päivänä ehtinyt pähkäillä kirjastoanalyysien parissa jo yhdeksästä puoli kolmeen, joten ihan pelkästä laiskottelupäivästä ei ollut kysymys.

Oli miten oli, mutta kipaisin kuitenkin kaupungille käppäilemään. Sää oli kivasti tympeän harmaa ja ilma kostea kuin kylpyhuone himosuihkuttelijan jäljiltä. Onneksi on kauppakeskukset on keksitty.

Tälle kaupunkihihhuloinnille oli oikestaan ihan oikea syykin. Kasvojenpuhdisusaine vetelee viimeisiään ja finnibileet on suunnilleen viimeinen asia, jota haluan todistaa. Joten ei muuten kuin Åhlensille hyllyjä tutkimaan. Siinä saakin olla tarkkana, sillä kaikki edullisemmat tuotteet on ovelasti piilotettu luksuskamojen taakse. En kuitenkaan antanut periksi, vaan kotiutin kylppäriini tämän tarkanmarkan (euron? kruunun?) parivaljakon:

Ruåttalaista saippuaa!

Ehdin jo testatakin Åhlensin oman merkin puhdistusmaidon ja kasvoveden. Oikein loistotuotteet, olin iloisesti yllättynyt. Iho jäi pehmeäksi, puhtaaksi ja kostutetuksi. Jes. Kauneusblogiosuus suoritettu. Oli luultavasti ensimmäinen ja viimeinen kerta. Ellen sitten sattumalta opi täällä ollessani meikkaamaan, mutta tuskinpa.

Muutamia päiviä sitten korjasin myös erään toisen huutavan pulan. Ostin uuden tyynyliinan. Nyt kelpaa elellä, kun on oikein kaksi tyynyä. Mitä muuta sitä ihminen muka edes tarvitsee.

Lagerhausista kolmella eurolla kukkatyynyliina vanhan peiton ja tyynyn kaveriksi.Mätsäsivätkin ihan vahingossa, mikä tuuri!

Kauppareissun jälkeen oli tarkoitus jatkaa ryhmätyön parissa, mutta ajatus ei vaan kulkenut. Tuijotin näppäimistöä/ seinää/ tyhjyyttä ja jumitin totaalisesti paikoillani. Päätin sitten lähteä käväisemään kaverien luona pelaamassa biljardia.

Ei ollut hyvä idea. Sinne asti päästyäni kroppa meni lakkoon ja vaati unta, rentoutumista ja lepoa. Koetin lyödä biljardipalloja pussiin, mutta huomasinkin vain nojailevani mailaan ja säpsähteleväni hereille vähän väliä. Olin varmasti aivan loistavaa seuraa, kun lojuin epämääräisellä sohvalla pitkin pituuttani ja hautauduin omaan huiviini.

Tänään on vähän sama fiilis. Ryhmäilyt suoritettu ja oli tarkoitus käväistä vain nopeasti kämpillä ja suunnata sitten after workiin ja sieltä keittiöpileisiin. Ajattelin vain lämmittää mikrossa kupin teetä ja lähteä.

Siinä vaiheessa, kun luulin mikron pimahdusääntä herätyskelloksi, aloin pohtia josko sittenkin olisi parempi jäädä kämpille. Se tee nyt kuitenkin lämpeni vain minuutin verran. Jos siinä ajassa ehtii nukahtaa seisaalten keittiöön, voi olla hieman univelkaa päällä.

Sitä paitsi muutenkin on karmea fiilis. Lihakset kipuilee, kylmä hiki helmeilee otsalla ja silmiä aristaa. Nytko se iskee se vuoden karmein flunssa? Kiitos ei. Pitäkää peukkuja, että kohtaus menisi ohi huomiseen mennessä! Aion (uudelleen nukahtamisen ohellakin!) lämmittää vielä yhden teekupillisen, haukata herkullisen voileivän ja mennä sitten nukkumaan! Kun kellokin on kohta jo melkein puoli kuusi.

Kännykkäkameralaatuinen tunnelmapala yhdeltä illalta. Älä huoli äiti, sammutan kynttilät ennen kuin menen nukkumaan.