Melkein kuin Strömsössä

Tänään olen ylläripylläri viettänyt aikaa ryhmätyön parissa. On tavallaan hienoa, että ryhmätyöskentelyllä on Ruotsissa niin vahvat perinteet. Siinä opitaan tekemään kompromisseja, perustelemaan mielipiteitä, kuuntelemaan toisia, keksimään uusia ratkaisua. Mutta armaat svenssonit, voisitteko joskus saada myös jotain paperille asti, kiitos.

Esimerkiksi tänä aamuna aloitettiin kertaamalla, mitä viime perjantaina olikaan saatu aikaan. Sitten suunniteltiin, että mistä tänään voisi puhua. Kaikki saivat sanoa mielipiteensä ja erilaisille suunnitelmille nyökyteltiin vakavina. Sitten yksi tytöistä piirsi taulukon, johon hän listasi asioita, joita voitaisiin käsitellä. Sitten alkoikin jo vähän väsyttää, niin piti keskustella siitä, voitaisiinko nyt mennä kahville vai pitäisikö kenties jo ryhtyä tekemään jotain.

No, sitten kahvia. Ja sitten jahkailua siitä, että missä huoneessa työskentelyä voitaisiin jatkaa. Pikainen suunnittelupalaveri ja termien selitystä yhdessä. Vessatauko. Lisää palaveria. Lisää keskustelua. Lisää kompromisseja. Och vad tycker du då?

Tajuatte varmaan kuvion. Mitään ei ikinä tapahdu! Tänään tosin saatiin paperille asti muotoiltua esseen ensimmäiset lauseet. Ja työskentelyähän on takana jo yli viikko...

Tietysti tässä on turha inistä, kun itse kerran menee mukaan siihen yliystävälliseen pähkäilyyn ja pohdiskeluun. Mutta kun en millään kehtaa alkaa hakata termaria pöytään ja huutaa että Ny lopetatte sen nysväämisen! Toimikaa!

Ehkä se on joku Strömsö-geeni. Luulo siitä, että kyllä sitä aikaa tässä maailmassa riittää ja hiljaa hyvää tulee. Aivan mainiosti ehtii veistellä rantaan huuhtoutuneista puunpaloista koristekoukeroita seinille, valaa kakunkoristekynttilä omin käsin mehiläisvahasta (lemmikkimehiläisiltä saatua, tietty.) ja painaa itse kuvioita käsinprässätylle lahjapaperille. Se on sitä elämästä nauttimista, kuulkaas.

Itselläni on kuitenkin niin kiire, että olisi kiva joskus edetä aavistuksen rivakampaa tahtia. Sen takia arjen strömsöily on jäänyt vähemmälle. Askartelussakin olen siirtynyt höyhensarjaan. (Siis aloittelijoihin. Tällä en nyt viitannut mihinkään sulkapainotteisiin pääsiäisaskarteluihin.)

Tylsät kannet, mutta muuten hyvä kalenteri.

 On jo pitkään tympinyt kalenterin ällösöpöt kannet. Mutta milläs tuunaat, kun kaikki strömsöilytarvikkeet on kotona? Hätätilanteessa oli pakko turvautua superhelppoihin ratkaisuihin, ja vain änkeä valokuva muovitaskuun kantta piristämään.

No nyt on jotain kivempaa katteltavaa.

Strömsöteemaan sopii vielä pari kuvabongausta lauantain kävelyretkeltä. Oi kevät.

Horsma, kissankello vai mikä lie.

Hattivattien kevätkokous.