Skitbra dag

Ohhoh, mikä päivä. Vähän kuin eläisi jossain melko huonossa, mutta kuitenkin hetkittäin sympaattisessa b-luokan feel good -leffassa. Elämähän on pelkkää auringonpaistetta, lasten naurua ja hyviä sattumuksia vain.

Tänään olen ollut vapaalla. Niin vapaalla, että olen koko päivän viettänyt haahuilemalla täysin turhien asioiden parissa. En ole katsonut kelloa, kiirehtinyt, stressannut tai potenut huonoa omaatuntoa. Olen vain ollut.

Göbiksessä oli tänään lähes 15 astetta lämmintä ja pilvetön taivas. Suunnattiin Tommin kanssa kaupan salaattibuffen kautta puistoon nauttimaan kevään ekaa ulkoilmalounasta. Puisto oli ihan täynnä nuoria pariskuntia, äitiyslomalaisia vauvojensa kanssa, kaveriporukoita, urheilijoita ja (valitettavasti) teinejä.

Mikäs siinä ollessa. Syötiin hyvää salaattia, kerättiin vähän auringonvaloa talven kalventamille poskille ja puhuttiin turhia. Taisi siinä joku nelisen tuntia vierähtää.

Kyllä tuolla kaiken valkosipulikastikkeen, juustojen ja kanan alla oli myös vähän salaattia ja kurkkua.

Hyvä ensin väittää, että puisto oli "ihan täynnä" ja sitten laittaa kuva autiosta maisemasta...En tiedä miksei tässä kuvassa näy ketään.

Bongaa ekat auringonottajat!

Kotimatkalla ulko-oven vierestä löytyi jo tällaisia. Pääsiäinenkin on ihan nurkan takana.

Jossain vaiheessa oli pakko suunnata takaisin kämpille, kun liika auringonvalo alkoi juilia ohimoilla. Ja sitä paitsi Tommi suuntasi autovuokraamoon hakemaan ajopeliä huomiselle road tripille. Tarkoituksena on lastata auto viidellä ihmisellä, hyvällä musiikilla, herkuilla ja innostuksella ja suunnata sitten kaikkein halpahallien äitiin - Ulleredin kyläkauppaan. Odotan reissua niin suurella innolla, etten varmaan saa edes ensi yönä nukutuksi.

Tuntikausien laiskottelu ja lojuminen pisti tietty mahan myös kurnimaan illemmalla, mutta eipä hätää, koska on perjantai. After workiksi oli tänään valittu pieni ruotsalaiseen ruokaan keskittynyt paikka nimeltä Smaka. Ilmaisbuffetkin oli ruotsihenkinen: kananmunia, retiisiä, juustoa, lihapullia, sillejä, mätiwrappejä ja jotain outoja perunasalaattivoileipiä. Ja harvinaisen herkullista siideriä. Lasissa lillui sitruunanpala ja kaikki. Luksusta.

Ahnehdin kaksi wrappiä ennen kuin muistin, etten edes pidä mädistä. Moka.

Mikäs tässä nyt sitten enää. Harvinaisen iloinen ja tyytyväinen fiilis, ehkä pitäisi keksiä jotain extrakivaa vielä loppuillaksikin. Kyllästyin sitten lopulta odottamaan sitä kauan kaivattua soittoa ja tartuin vastahakoisesti itse puhelimeen. Kyllä kannatti. Nyt täytyykin sitten kesäkuussa pakata matkalaukut ja muuttaa kesätyön perässä vaihteeksi Tukholmaan. Kyllä se Suomi varmaan jaksaa mua odottaa vielä syksyyn asti.