Härliga Haga

Tuli sitten syötyä pikkusen korvapuustia. Göteborg on Ruotsin korvapuustikaupunki, mutten ollut ihan tajunnut, että mihin kyseisellä maineella oikein viitataan. Tänään, kun kanelisokeriähkyssä tuijotin lautaselle jäänyttä pullanloppua, ei asiasta ollut enää epäselvyyttä. Pulla oli isompi kuin pääni. Sen olisi hyvin voinut jakaa 4-6 ihmiselle, riippuen siitä, kuinka paljon pullaa napa tuppaa vetämään.

Maria odottaa innolla.

Ei ihan jaksettu kahteenpekkaan kuitenkaan.

En ymmärrä, kuinka olen saattanut asua Göteborgissa jo yli kaksi kuukautta, mutta en silti ollut tehnyt kävelyä Hagan kaupunginosassa. Olenko kenties jotenkin vajaa?

Hagaa ei oikein pysty kuvailemaan, se pitää kokea. Haga koostuu pienistä söpöistä puutaloista, mukulakivistä, tuulessa heiluvista nimikylteistä ja iloisesti puhelevista kauppiaista. Joku kyynisempi voisi sanoa, että Hagassa haisee viattomaan ulkokuoren taakse piilotettu raha. Hinnat eivät nyt ehkä ole sieltä kaikkein edullisimmasta päästä, mutta kyllä köyhällä opiskelijallakin oli Hagassa paljon katseltavaa.

Kaiken lisäksi tänään kadut olivat täyttyneet pääsiäismarkkinoiden kojuista ja leppoisaa lauantaipäivää viettävistä svenssoneista. Ulkona tuoksuivat paahdetut mantelit ja Göteborgille tyypillinen kirpakka tuulenvire nosti punan poskipäille ja jäädytti sormenpäät. Onneksi kivoja pikku puoteja oli vieri vieressä, joten sisälle oli helppo pujahtaa lämmittelemään.

Tyypillistä Hagaa.

Lelukauppa, josta olisin halunnut ostaa kaiken.

Kiroilupurkki! Vaikka ei ruotsalaisilla niin kovin pahoja kirosanoja edes ole.

Puutohvelitehdas. Tietenkin.

Melko epäruotsalainen krääsäkauppa yllätti.

Ordning och reda. <3

Tänne tulen kesällä kahville.

Påsk lähestyy.

Aivan normaalia, että puun oksat on koristeltu askartelujutuilla ja pikkuleluilla?

Tänään on ollut huono kamerapäivä, kaikki kuvat tahtoivat mennä ihan päin mäntyä. Paitsi se, jonka olisin halunnut ottaa männystä.

Huomiselle on suunnitteilla toinen kameraretki, ehkä silloin onnistaa paremmin? Nyt pitäisi sitten suurella innolla syventyä seuraavaan tenttikirjaan. Vähän on vaikea löytää motivaatiota näin lauantaina. Varsinkin, kun naapurihuoneesta kuuluu jo nyt dunkadunka -musiikkia. Onneksi mulla on korvatulpat.