En vanlig måndag

Iloitsin liian aikaisin viimeviikkoisesta, mahtavasta tenttikirjanlukutahdistani. Se taisi olla joku once in a lifetime -kokemus, sillä tänään tankkasin koukeroista mediatekstiä hidastakin hitaammin. Kirjaston tuoli oli liian epämukava, tukka huonosti, silmälasit likaiset, vatsa kurni ja teksti kirjoitettu liian pienellä fontilla. Luin sitkeästi viitisen tuntia, mutta aivoihin asti ei tainnut yltää yksikään lause. Kylläpä oli hyödyllistä opiskelua taas kerran.

Huomenna saatan viimeinkin kohdata uuden ryhmätyöryhmäni. Hieman pelottaa ajatella, että edessä on taas samanlainen, viikokausia kestävä ja hermoja raastava kurssi ruotsalaisuuden ytimeen. Toivottavasti ryhmä olisi tällä kertaa hieman tehokkaampi ja huolettomampi. En pistäisi pahakseni edes diktaattorimaisesti jyräävää päällepäsmäriä, jos sillä saataisiin tuloksia aikaan hieman nopeammin. Tsäänssit besserwisseriin ovat tällä kertaa paremmat, sillä ryhmään kuuluu kaksi miespuolista jäsentä. (Poliittisesti epäkorrekti lause voidaan perustella kirjoittajan hlökohtaisilla kokemuksilla. Sori.)

Sunnuntaina ei tullut opiskelusta mitään, sillä käväisin Göteborg photography -ryhmän kanssa kolmen tunnin kävelylenkillä Botaniska Trädgårdenin liepeillä. Samassa osoitteessa käväisin jo aikaisemmin parin suomikaverin kanssa, ja silloin haukuin koko puutarhan pelkäksi risukasaksi.

Oikeasti olisi kannattanut vaan olla hiljaa, sillä kävi ilmi, ettemme olleet oikeasti edes vierailleet koko puutarhassa, vaan samoilleet viereisellä luonnonsuojelualueella. Ojdå. Taas opin uutta.

Tälläkin reissulla kohtasin ensin pelkkiä risukasoja.

Risukasojen jälkeen saavuttiin järvelle ja saksalaistytöt kiipesivät puuhun. Samassa puussa roikkui myös jostain syystä grillihaarukka. (??)

Sorsa tuli poseeraamaan infotaulun viereen.

Kajsa oli reissun ruotsalaisvahvistus.

Vaihteeksi kiivettiin mäelle.

Ja kamerasta katosivat värit.

Melko uhkaava tunnelma.

Kanadanhanhi!

Liikuttava puu, johon rakastavaiset olivat kirjoitelleet viestejä jo ennen kuin meikäläinen oli edes syntynyt.

Mikä lie hiekkapolku.

Varsinainen puutarha ja maailman helpoiten lausuttavin kasvinnimi: Rhododendron.

Kevät. <3

Kukkien karnevaali.

Lopussa en enää jaksanut keskittyä olennaiseen.

Nyt pitäisi käydä kaupassa. Tekisi mieli keitellä päivälliseksi ihanaa chililinssikeittoa, mutta epäilyttää käyttää yhteiskeittiön kattiloita. Toisaalta ehkä se läävä on pikkuhiljaa muuttumassa kivemmaksi, sillä postiluukkuun oli tänään ilmestynyt tiedote lähestyvästä keittiöremontista.

Lisäksi suunnitellaan täydellä tohinalla Köpiksenreissua ja viikonlopun pääsiäishippaloita. Livet är kul!