Ja må jag leva (en gång till)

Tänäänkin olen ollut synttärifiiliksissä. Onnitteluja on kilahdellut puhelimeen, sähköpostiin ja facebookiin tasaisin väliajoin aamuseitsemästä alkaen. Nyt alkaa pikkuhiljaa tahti rauhoittua.

Kuulostelin mielenkiinnolla, josko ikäkriisi olisi rysähtänyt saman tien päälle, mutta ei. Ehkä parempi niin, ei tässä nyt ole aikaa alkaa pohtia syntyjä syviä, kun kouluhommat ovat taas alkaneet kasautua pöydänreunalle, kevät kurkisteli taas tänään pilvien takaa ja päässä surisee suunnattomasti suunnitelmia viimeisten Göteborginviikkojen varalle.

Huomenna suuntaan Sverigen Radiolle haastattelemaan radiotoimittajia erästä koulutehtävääni varten. Jännää. Ja tänään tulin ajatelleeksi sitäkin, että eräs essee pitää palauttaa viikon päästä maanantaina. Voisin ehkä pikkuhiljaa alkaa vaikka etsiä lähdekirjallisuutta sitä varten...

Vaikka kaikki Göbisihmiset ovat olleet superihania nyt viime päivinä, olin tänään hetken aikaa taas naama mutrussa ja kaipailin kotiin. Kaipasin aamuista onnittelulaulua, itsetehtyä kakkua ja jonkun toisen keittämää kahvikupillista. Kaipasin juttuseuraa ja kivaa yhteistä tekemistä.

Maria pelasti päiväni, ennen kuin ehdin alkaa liikaa synkistellä. Käytiin eksymässä jonnekin todella mystiseen kaupunginosaan, harhailtiin kengät kuraisiksi ja löydettiin lopulta määränpäähän, herkulliseen jäätelöbaariin. Maria tarjosi synttärijätskit ja maistelin tyytyväisenä limoncellon ja mustikkajuustokakun makuisia jädejä. Fy fan vad gött!!

Nyt saunailtaan jatkamaan huulenheittoa ja testaamaan lahjapaketista paljastuneita body shop -tuotteita. Loistavaa illanjatkoa minulle!