Päivän opetus

Yleensä on hyvä olla utelias ja avarakatseinen. Kokeilla rohkeasti uusia asioita ja hypätä jättiloikka tuntemattomaan tasaisin väliajoin. Ja joskus sitten taas olisi kannattanut vaan pysytellä siinä tutussa ja turvallisessa.

Kaupan maitohyllyllä olen salaa tarkkaillut sillä silmällä erästä hämmentävää tuotetta. Nimittäin raejuustopähkinähedelmävälipalaa.

Sisältää lusikan! Ei voi olla huono!

Suuret oli odotukset, kun vihdoin päätin kiikuttaa Keson kassahihnalle saakka. Kämpillä repäisin pakkauksen auki, heitin tilpehöörit juuston sekaan ja ahmaisin ensimmäisen lusikallisen. Maistui älyttömän hyvältä! Kuka olisi arvannut, että cashewpähkinät ja kermainen raejuusto sopivat yhteen?

Toinen lusikallinen oli myös mainio, tosin ei yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Kolmas alkoi maistua vähän oudolta. Neljäs alkoi haista nenään inhottavalle, ennen kuin lusikka edes ehti suuhun asti. Viides (ja kuudes ja seitsemäs jne jne) päätyivätkin sitten roskiin.

Fy fan että oli kummallisen makuista. Makeaa ja vähän limaista ja epämääräisen mautonta. Brrrr. Ei kiitos enää uudestaan.

Ällöttävät ananaspalat, teidän syytä varmaan kaikki!

Aina ei siis voi voittaa. Ykkösvälipalana pysyy edelleen mustikkakeitto. Mikäli se pysyisi jääkaapissa. Rosvo on siirtynyt myös avattujen pakettien pihistämiseen. Ehkä hankin sittenkin sitä laksatiivia.

Ja ainahan voi vaikka haaveilla Ruotsin parhaasta herkkumellanmålista, kex-suklaasta! Ja eikä siinä vielä kaikki, nykyään kaupoista löytyy myös kexsuklaa-suklaata. Eihän tätä maata voi muuta kuin ihailla.

Kexsuklaa ja Kexsuklaa-suklaa.

Ei tällä erää sitten muuta. Paitsi sille, joka oli eksinyt blogiini "suomiviha" -hakusanalla, voisin kertoa, että täältä et löydä etsimääsi. Tässä blogissa Suomea rakastetaan ihan ehdoitta!^^