Tiivistynyttä jännitystä.

Olin vaihteeksi tänään hieman myöhässä. Jos oikein vaarallisesti kurkottelen ulos ikkunastani, näen bussipysäkin. Eli minun kannattaisi lähteä liikkeelle noin kolmea minuuttia ennen aikataulussa komeilevaa lähtöaikaa. En tietenkään ikinä tee niin. Ajattelen asuvani niin lähellä pysäkkiä, että "ihan hyvin" ehdin vielä tehdä jotain pientä. Kuten vaikka lakata kynnet. Sitten onkin niin helppoa taiteilla kengät jalkaa ja takki päälle, sormia käyttämättä.

Mutta takaisin asiaan. Tänään oli kiire sinne pysäkille. Sain ilmeisesti jonkin mielenhäiriökohtauksen ravatessani rappuja alas, sillä pysähdyin kurkistamaan, oliko postiluukkuun ilmestynyt mitään. Olihan sinne. Sekä muhkurainen, tiukasti teipattu pullea kirjekuori että postin saapumisilmoitus. En enää mitenkään ehtinyt palata takaisin huoneeseeni viemään aarteita turvaan, joten survaisin ne vain laukkuuni ja kiisin eteenpäin.

Lounaalla oli vaikea keskittyä Hard Rock Cafen kanavoileipään, kun houkuttelevat yllätykset polttelivat laukussa. Toisaalta nautin siitä, että yllätykset olivat vielä edessä. Pakettien saaminen on melkein jopa parempaa kuin niiden avaaminen. Joku muisti minua! Joku on pohtinut mistä minä pidän! Joku on jaksanut nähdä vaivaa minun vuokseni ja haluaa ilahduttaa juuri minua!

Lounaan jälkeen siis postiin hakemaan toinen ylläripaketti. Tämän jälkeen yllätin itsenikin poikkeamalla vielä ystävän luokse telkkaria katsomaan, sen sijaan että olisin singahtanut kämpille repimään postipaketit auki. Mutta jännitys tiivistyi entisestään ja myhäilin itsekseni koko telkkarihetken ajan. Kohta! Kohta saan tietää!

Ja kyllä kannatti odottaa. Oli ihana illalla palata kaikessa rauhassa omaan huoneeseen, istua alas ja tutkailla hartaasti postileimoja ja päivämääriä ja lähetellä lämpimiä ajatuksia rakkaille ihmisilleni.

Ja mitä niistä paketeista sitten paljastui? No ainakin kaksi kirjettä, joita luin peiton alle käpertyneenä, varpaita kipristellen. Ja oli siellä jotain muutakin.

Iso paketti ja pieni paketti. Just hyvä.

Mikä tämä on!! Nyt mulla on oma villis aina mukana.

Made in Korea!

Kaikkien pääsiäispyhien voittamaton herkku.

Suomalaista hömppälukemista. <3

Olen nyt syönyt hedelmärakeita niin paljon, että sokeria tuntuu pursuavan kohta korvistakin. Tekisi mieli keittää kupillinen teetä ja syventyä tekemään kenttätutkimusta naistenlehtijournalismista, mutta en taida pystyä. Tänä iltana täytyy vielä litteroida 33 minuuttia ruotsalaista puhetta word-tiedostoksi. Sillä aamupäivällä käväisin myös täällä:

Tein haastattelua ryhmätyötä varten.